Vauhtiveijari

Tämä pieni vauhtiveijari on ollut viime viikkoina erityisen paljon koko perheen huomion keskipisteenä.

IMG_2491.jpg

Hän oli New Yorkissa niin nuhainen, yskäinen ja monta päivää kuumeessakin, että kyselin jo online-lääkäriltä, miten pitkään kuumetta voi katsella. Kuulemma viikon. Kuume onneksi laski kuudentena päivänä, ja yskäkin alkaa lopulta nyt – lähes kuukauden sairastelun jälkeen – helpottaa.

Sen lisäksi hänelle puhkesi New Yorkissa ollessamme vielä kaikki neljä yläetuhammasta yhtä aikaa. Ihan vaan että olo olisi mahdollisimman kurja.

Tällä viikolla hän on kärsinyt puolestaan perheen pahimmasta jetlagista. Ensimmäiset yöt hän nukahti helposti mutta heräsi puolilta öin aivan virkeänä ja nukahti uudelleen vasta kahden tai kolmen tunnin jälkeen. Viime öinä hänen on ollut puolestaan vaikea nukahtaa, mutta sitten hän on nukkunut aamuun asti heräämättä. Ehkä tämä vähitellen tästä?

IMG_2476.jpg

Jotain iloistakin sentään.

Ensinnäkin pikkuherra on yllättänyt meidät kaikki ruokahalullaan. Hänen siskonsahan ei samassa iässä pitänyt juuri mistään, mutta tämä kundi syö suurin piirtein kaiken, mitä annetaan. Varsinkin äidin tekemät kotiruoat uppoavat erinomaisesti, ja puuroa poika syö niin mielellään ja isoja annoksia, että kutsun häntä Puuropojaksi. Ei mikään ihmekään, että hän tuntuu kasvavan aivan silmissä.

Ja sitten tämä meno ja meininki: Vaikka poitsu ei vielä istu, hän kampeaa itseään jo kovaa vauhtia ylös maasta. Hän nousee polvilleen tukea vasten ja yltää yllättävän korkealle, jos näkee siellä jotain mielenkiintoista.

Seisomaan hän ei vielä nouse itse, mutta seisoo yllättävän jämäkästi, kun hänet nostaa jaloilleen ja tukee häntä. Ohhoh.

IMG_2498.jpg

Kyllä tässä kohta ollaan ihmeissämme, kun tämä jässikkä lähtee tästä juoksemaan. Hän on jo nyt sekunneissa räpläämässä kylpyhuoneen lattiakaivoa, jos hän havaitsee oven jääneen auki.

Ja on pelottavan kiinnostunut isin tietokoneesta.

Kommentit (10)
  1. Mä olen ihan feministi ja aina pitänyt huuhaana kaikkia pojat on poikia -höpinöitä. Mutta nyt neljävuotiaan pojan ja kaksivuotiaan tytön äitinä mä jotenkin tajuan mikä tossa lauseessa on takana. Meillä poika on koko elämänsä painanut käsittämättömällä vauhdilla ja voimalla suinpäin ilman minkään valtakunnan harkintaa tai vaaran tajua. Ja hän on ihan ns. normaali lapsi, ei keskittymisvaikeuksia tms. hän on vaan hyvin utelias, fyysinen, hyvin rohkea ja erittäin nopea 🙂 Siskokin on ihan vilkas ja omatoiminen tyttö mutta tuntuu että jonkinverran enemmän ns. järjen ääntä ja harkintaa on luonnostaan siunaantunut 🙂

    1. Vielä en osaa sano näistä eroja, sillä samat kuviot tuntuu olevan molemmilla: pistorasiat, astianpesukoneet, lattiakaivot, keittiön kaapit… Poika nyt vaan alkoi liikku ja seisoa hieman siskoaan aiemmin.

  2. Meillä viikkoa vanhempi poitsu liikkuu kaikkiin muihin suuntiin paitsi eteenpäin. Konttausasentokin löytyy. Jos hän jonnekin haluaa, niin kierimällä pääsee 😀

    Kaikki ruoat uppoavat, mutta määrät ovat aika maltillisia. Tänään iloitsin, kun puuroon pystyi laittamaan kokonaisia marjoja pakkasesta.

    Eniten ihmetystä herättää tällä hetkellä ääntely: lapsi mörisee kuin paraskin black metal -laulaja! Todella huvittavan kuuloista 😀

    1. Meillä Rouva on iloinnut erityisesti siitä, että poika rakastaa vispipuuroa. Me emme tytön kanssa nimittäin pidä siitä lainkaan 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *