Vaunujen valinnan vaikeudesta

No nyt ne ajattelevat, että eikö se mies ole vieläkään saanut lastenvaunuja hankittua (ks. Ei tullut vaunuja, tuli norsu). Miestenhän pitäisi innoissaan vertailla vaunujen teknisiä ominaisuuksia ja lisävarustelua. Äitini on myös luvannut ostaa vaunut ja ehtinyt muistuttaa asiasta jo niin monta kertaa, että pelkästään se olisi hyvä syy tehdä päätös pian.

Mutta totuus on se, että en ole edes jaksanut ottaa selvää, missä vaunuja myydään. Internetissä juu, mutta en minä sinne nettiin voi mennä renkaita potkimaan tai testaamaan, miten helposti etupyörät kääntyvät.

Bugaboon Cameleoneja on suositeltu, ja olen jonkin aikaa seurannut Huuto.netiä, myisikö joku niitä käytettyinä. Myy kyllä, muttei oikean värisinä.

Vaunuja ostaessa pitäisi ottaa huomioon myös käyttötarkoitus, vuodenajat, auton tavaratilan ja hissien koot, renkaiden huollettavuus ja tavarakorin tilavuus – näin niin kuin alkajaisiksi. Ja lopulta vaunuja pitäisi kokeilla ”kaikessa rauhassa”, kuten vantaalainen äiti neuvoo Vauva-lehden numerossa 3/2012. Hänen kerrotaan tietävän, mistä puhuu, sillä hän on hankkinut kahdelle pojalleen jo reilut kahdetkymmenet vaunut ja rattaat. 

What!?! Siis mikä niissä aiemmissa ostoksissa on mennyt pieleen, jos on noin monta kertaa pitänyt yrittää uudelleen? Voiko tässä siis käydä niin, että ostan tuhannen euron kärryt, ja totean muutaman kuukauden päästä, että tarvitsenkin ne vaunut, joissa on ”työntösuunnan vaihtava heittoaisa”? Mitä hittoa se edes tarkoittaa?

Olin oikeastaan jo päättänyt taipua Cameleonin suuntaan ihan suositusten perusteella, mutta Kemikaalicocktail-blogin pari vuotta vanha juttu vaunujen myrkyllisyydestä sai epäröimään. Ainoat myrkyttömiksi todetut vaunut ovat kuitenkin niin perhanan rumat, että antaa niiden loistaa neonvihreyttään jossain muualla. Kaverit ovat myös vakuutelleet, ettei se lapsi niitä vaunuja imeskele ja vaatteet päällä se siellä nukkuu.

Nyt vaan pitäisi etsiä kauppa, jossa niitä Cameleoneja voisi käydä työntelemässä. Ehkä jo ihan heti huomenna.