AVIOEHTO

Avioehdosta järkeiltyyn tapaan

Tällä kertaa kirjoitus itselle työn kautta läheisestä aiheesta, eli avioehtosopimuksesta. Käsitykseni mukaan monet, varsinkin nuoret ja ensimmäistä kertaa avioliittoa solmivat parit eivät koe avioehtoa tarpeelliseksi. Olen myös ymmärtänyt, että osa näistä hupsuttelijoista on jopa sitä mieltä, että kyseisen sopimuksen solmiminen tarkoittaa sitä, ettei parisuhteessa ole tarpeeksi rakkautta. Jokainen taaplatkoon tavallaan, mutta itse ajattelen asiasta kyllä täysin päinvastaisesti.

On siis kyse siitä, että puolisoiden solmiessa avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen, syntyy molemmille henkilökohtainen avio-oikeus toisen omaisuuteen. Avioehtosopimuksen avulla puolisot sopivat luopuvansa osittain tai kokonaan tästä oikeudesta eikä liiton purkautuessa avioeron tai kuoleman vuoksi heidän omaisuuttaan jaeta avioliittolain pääsäännön mukaisesti tasan. Avioehtosopimus voidaan solmia joko ennen liittoa tai liiton aikana ja siitä voidaan muotoilla erilaisia versioita, joten kaikki löytävät kyllä omansa.

Koska asioista keskusteleminen on parisuhteen kulmakivi, on minusta helpointa sopia avioehdosta jo ennen naimisiin menoa. Varsinkin nuorten parien ja/tai ensimmäistä liittoa solmivien parien kannattaisi kurkistaa sen verran pitkälle tulevaisuuteen, että pohtivat edes perinnöksi mahdollisesti tulevan mummonmökin osuuden kohtaloa osituksessa. Raha on rahaa ja blaa blaa blaa, mutta en usko, että kovin monesta tuntuu erityisen hyvältä ”maksaa” puolisolle osuutta lapsuuden onnellisten kesien muistoista tai itse alusta asti rakennetusta yrityksestä, jos parisuhde karahtaakin 20 vuoden päästä kiville. Ja jos joku nyt tulee kommentoimaan, että juuri heidän liitossa ei ole tuota mahdollisuutta niin kehotan vilkaisemaan realismista ja tilastoista muotoiltuun peiliin. Ei ole nimittäin ihme, että avioehtoa väkerretään paljon useammin, kun puolisoilla on enemmän ikää tai ollaan astumassa avioon toista kertaa. Virheistä hyvin usein oppii.

Meidän kohdalla avioehdosta ei tarvinnut oikeastaan edes keskustella, koska olimme siitä jo lähtökohtaisesti täysin samaa mieltä. Uskomme molemmat etukäteen sopimiseen ja keskustelemiseen, joten noudatimme vain meille normaalia toimintatapaa. Omien empiiristen havaintojen perusteella usein käy myös niin, että etukäteen asioista keskusteleminen saa aikaan sen, ettei kirjallisten sopimusten kaltaisia ”vakuutuksia” juurikaan tarvita. On siis kyse yhdistävästä ja parisuhdetta lujittavasta teosta, joka kuitenkin myös helpottaa ikävässä tilanteessa. Mitä enemmän asiaa ajattelen, niin tämänkaltaisen järjestelyn pitäisi nykypäivänä olla lähes kaikkien kannalta no brainer.

Kuulkaa siis kaikille teille julistamaani saarnaa: teette suuren rakkauden teon itseänne ja puolisoanne kohtaan, mikäli keskustelette näistä asioista jo ennen naimisiin menoa. Se, päädyttekö lopulta tekemään avioehtosopimuksen, on loppujen lopuksi hyvin pieni asia, jos asia on edes huolellisesti keskusteltu läpi. En voi kuitenkaan enempää korostaa sopimuksen helpottavaa vaikutusta, esimerkiksi puolison kuoleman osuessa kohdalle.

Avioehtosopimus on siis vain keino erottaa rakkaus ja omaisuus toisistaan, mikä luonnollisesti vain helpottaa asioita. Oletteko te miettineet avioliittoa tältä kantilta?

Tietoa avioehtosopimuksesta maistraattien sivulta. 

Eetu

Ps. Meidät voi käydä vielä nimeämässä Vuoden hääblogi finaaliin LoveMeDo-sivuilta

Kommentit (1)
  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Itse aikoinaan mennessäni naimisiin täällä Helsingissä, avioehtosopimukset eivät tulleet meillä mieleen ja näin ollen emme siitä käyneet keskustelua. On hyvä, että molemmat osapuolet ovat asiasta samaa mieltä. Jos puolisot eivät ole tässä samoilla linjoilla voi syntyä iso konflikti. Keskustelu ja avoin kommunikaatio on kyllä kaiken a ja o. https://www.bra.fi/palvelut/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *