HÄÄAHDISTUS – hääkuplan suurin tabu

Oletko kokenut hääahdistusta häihin liittyen tai oletko ollut muuten ahdistunut häitä järjestäessä?

Miksi hääahdistuksesta ei puhuta? Siinäpä vasta kysymys, sillä tänään aamulla Instagramissa järjestämäni kyselyn mukaan yli 70% vastanneista morsiamista on kärsinyt tai kärsii tällä hetkellä häihin liittyvästä ahdistuksesta, tai masennuksesta.

(Voit seurata meitä Instagramissa: kokkiset2020)

Avasin itse eilen illalla Instagramin puolella sitä, kuinka 2019 vuotena oli minulle todella rankka, niin terveydellisistä kuin henkisistä syistä. Koin viime syksyn aikana todellisen inflaation koskien häitämme. Vaikka kirjoitinkin blogia, ja päivitin somea, ei mikään mennyt eteenpäin – en jaksanut keskittyä häihin, kun kaikki muut asiat olivat suoraan sanottuna pyllystä. Aloin pohtimaan häiden tärkeyttä, miksi järjestämme juhlat, miksi emme vain mene maistraattiin ja syömään, kuka oikeasti edes arvostaa näkemäämme vaivaa? Mitä enemmän miettii, sitä enemmän aivot työstävät asiaa ja tekevät siitä pääni sisällä olevan kauhuelokuvan, joka purkautuu itkuna. En näe asioissa mitään hyvää.

Et ole yksin

Eilisen jälkeen huomasin, etten ole asioiden kanssa yksin. Sain useita kommentteja siitä, kuinka he voivat samaistua olotilaani, kuinka häiden järjestäminen on tuntunutkin hyvin hyvin turhalta, eikä jaksaminen vain yksinkertaisesti riitä. Olin jopa huolissani minun ja kanssa tovereideni jaksamisesta. Syynä ahdistukseen voi olla rahahuolet, ihmissuhteet, vieraat, ohjelma tai vaikka oma ulkonäkö, kaikki asiat maan ja taivaan väliltä.

Ei saa jäädä yksin

Yksin jääminen ajatusten kanssa on pahinta mitä itselleen voi tehdä, siksi varmaan kirjoitankin tätä tänne blogiin nyt. Olisi tärkeää, että niin mediat, kuin bloggaajat puhuisivat morsiamien sekä sulhasten hyvinvoinnista ja olisivat osana sitä, kuin haltiakummina olkapäällä. Tottahan se on, ettei kenenkään toisen jaksamista kuulu, eikä tarvitse ottaa omille harteilleen, mutta ei asioista avoimesti puhuminen johda suoraan siihen. Kun suuri määrä ihmisiä jakavat vaikeita asioita toisilleen, kuin yhteisönä, saattaa omille ajatuksille löytää sielunkumppanuutta, jonka jälkeen voi päästä vielä syvemmälle ajatustensa juureen.

Siksi yhteisöllisyys, avoimuus ja tuki ovat tärkeässä roolissa. Vaikkakin niin, hää-whatsappeissa, -ryhmissä kuin muissakin naisvaltaisilla foorumeilla, unohtuu usein kunnioittamisen, kuuntelemisen ja läsnäolon kulttuuri. Vaikka päällisin puolin kaikki voi näyttää mukavalta, hymiöineen ja saate sanoineen, ei missään ole syvyyttä – kunnes ollaan eri mieltä. Näissä tilanteissa unohdamme kokonaan minkä takia ylipäätään ryhmään aikoinaan liityimme – halusimme kuulua porukkaan, olla yhteisöllisiä, saman kiinnostuksen kohteen ympärillä – miksi siis olemme ilkeitä, miksi emme kuuntele?

Sosiaalinen media on suuressa osassa useampien arkipäivää. Etsimme tietoa netistä ja imemme sitä itseemme. Kun luemme jostain asiasta vain kauniita sanoja, kuvittelemme olevamme jotenkin rikki tai väärässä tunteidemme kanssa, vaikka oikeasti emme välttämättä saa netistä oikeaa tietoa, vaan vain revenneen paperin korjanneen kiitokuvan, kuvan, jonka kaikki uskaltaa näyttää.

On vahvuutta olla myös rikki

Saat olla rikki, häät saa harmittaa ja mietityttää. Silloin se kertoo minusta oikeastaan siitä, että olet menossa oikeista syistä naimisiin juuri sen oman valittusi kanssa. Kaikki suuret muutokset ja valinnat mietityttää, oli se sitten irtisanoutuminen, uudelle paikkakunnalle muutto tai häät, jokaisella meistä on omat huolet ja oma elämä. Ei meistä kaikkia häät ahdista, tai mikään muukaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ahdistuksesta ja ylipäätään mielenterveydestä tulisi puhua häidenkin alla.

Minulle saa tulla aina puhumaan vaikeistakin asioista. Parhaiten minut saa kiinni Instagramimme kautta, mutta myös viesti kommenttikenttään tavoittaa minut.

Ollaan niin itsellemme, kuin toisillemme armollisia.

Kiira