Viime viikkoina olen käynyt monta keskustelua omista suunnitelmistani. Tai tarkemmin sanottuna, moni ihminen on lähestynyt minua kenties hieman uteliaana tai jopa huolestuneena kuultuaan, että teen väitöskirjaa: onko minulla tulevaisuuden suunnitelmia? Tiedänkö minne olen menossa? Missä aion olla viiden vuoden päästä? On varmaan tosi kivaa olla ikuinen opiskelija…jne. (Tämä tietysti aiheuttaa minussa hilpeyttä. Teen väitöskirjaa, mutta […]

Muiden innoittamana päädyin osallistumaan blogihistoriani ensimmäiseen haasteeseen (mutta minun oli pakko järjestää kysymykset uudelleen – en voinut itselleni mitään), eli, rakkaat ystävät, tässä minun versioni Kuinka usein -haasteesta. (Ja varoituksen sananen: vastaukseni eivät ole erityisen mielenkiintoisia!) Vaihdat lakanat? Vähintään kahden viikon välein – paitsi jos olen ollut paljon poissa kotoa, silloin luonnollisesti hieman harvemmin. Vaihdat pyyhkeet? Kasvopyyhkeen vaihdan viikon […]

Kirjoitan taas Pietarista…en voi itselleni mitään. Joskus mietin, että perustinko tämän bloginkin vain kirjoittaakseni kaupungista. (Mutta jos yhtään lohduttaa, puhun Pietarista nykyään aina myös treffeillä ollessani. Miesparat.) Tässä kirjoituksessa kokoelma erilaisia Pietari-faktoja, joita olen kerännyt vuosien saatossa muistikirjoihini (jotka kesällä muuten digitoin – go figure!) Kaupunki perustettiin vuonna 1703 ja pääkaupungiksi se julistettiin vuonna 1709. Pietarin […]

Hei ystävät! Oliko teillä mukava viikonloppu? Lontoossa saimme nauttia melko kivasta säästä (vain muutama sadekuuro ja jopa aurinkoakin!). Aivan ensimmäiseksi on sanottava muutama sananen V&A-museon uudesta Tim Walker: Wonderful Things -näyttelystä, joka on ollut viikonlopun hot topic. Näyttely on lievästi sanottuna kuohuttanut. Näyttely on fantasiamaailma par excellence. Museokävijä itsessäni toivoi, ettei se koskaan loppuisi. Taidehistorioitsija ja museologi sen […]

Seuraa paljastus: luen paljon enemmän faktateoksia kuin fiktiota…en tiedä miksi. Kai olen viettänyt liikaa aikaa yliopistomaailmassa (eikä sille näy vielä loppua, hehe – tosin kyllähän yliopistossakin fiktiota luetaan, joten tekosyyni ei ole täysin pätevä). Mutta tilanteen hyvä puoli on se, että minulla on vino pino mainioita teoksia ns. taskussani. Eli hyvin paljon suosituksia jaettavana. Tässä […]

”Ikävöitkö mitään Dohasta?” kysyi ystäväni viime viikkoisen Skype-puhelumme aikana. Emmin hetken. Teki mieli vastata, etten ikävöi yhtikäs mitään. ”No kai mä ikävöin aurinkoa. Ja ystäviä ja kollegoita, tietysti.” (Lista asioista, joita en kaipaa on sen sijaan paljon pidempi: liikenne, sisätilojen voimakas ilmastointi, luokkayhteiskunta [sanoo ihminen, joka asuu Britanniassa, mutta okei…], siirtotyöläisten surkeat olot, ravintoloiden melko […]

Tulen varmaankin ikuisesti muistamaan sen hetken, kun italialainen professorini kutsui minua kimittäväksi puudeliksi kolmenkymmenen opiskelijatoverini edessä. Vietin vaihtolukukautta Roomassa ja ensimmäisellä luennolla jokaisen tuli esitellä itsensä ryhmälle ja professorille luentosalin edessä. Professori kommentoi ”esiintymistämme”, jotta voisimme ”kehittyä tulevina työnhakijoina ja esiintyjinä”. Oma palautteeni oli hyvin lyhyt: ”Äänesi on liian korkea. Olet kimittävä puudeli.” Nyt kun ajattelen […]

Ensikertalaisen Pietari -minisarjan toistaiseksi viimeisessä osassa vien mielikuvitusystäväni viikonloppulomalle Pietariin. Kenties kuvitelmani antaa jollekin inspiraatiota matkustaa kaupunkiin, niin ainakin toivon. Tehtävä ei kuitenkaan ollut erityisen helppo – kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia paikkoja ja ensikertalaisen soisi kokevan kaupungin kauneus mahdollisimman täydellisesti…yritin kuitenkin parhaani. Perjantai Saavumme Pietariin junalla (kaupunkiin on ehdottomasti kätevintä matkustaa junalla Suomesta käsin […]

Tällä hetkellä kaipaan elämääni kaikista eniten rauhaa ja hiljaisuutta. Kenties koska vuosi alkaa olla lopuillaan (ja, let’s face it, 2019 on ollut yksi hyvin pitkä vuosi), kenties koska syyssää on saanut minut erityisen melankoliseksi. Kenties koska tahti on ollut aavistuksen liian nopea viime aikoina. Tällä hetkellä minua rauhoittavat erityisesti sade (ja siitä ei Britanniassa totisesti ole puutetta), […]

Postauksen otsikko kiteyttää viimeaikaisen mietintäni: en tunne kuuluvani oikein mihinkään. Pohdintani liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen väliaikaisuuden tunteeseeni – ja toisaalta myös siihen, kuinka parissa kuukaudessa mentaliteettini muuttui pysyvän kodin rakentamisesta kirjaimellisesti matkalaukkuelämään. Mutta onko kuulumattomuuden ajatuksen oltava pelkästään kivulias? Kun ei tunne kuuluvansa mihinkään, voi toisaalta tuntea kuuluvansa kaikkialle. Mieleeni tulee ystävääni, joka omien sanojensa mukaan kykenee tekemään jopa […]