Tag: hyvä elämä

Viime päivinä

Viime päivinä

Tekstareita, IG-livejä, FaceTime-puheluita, tavan puheluita, hymiöitä. How are you? Miten menee? Ça va????, self-isolation, etätyö, kotitoimisto, mutta entäs pappa? Uutiset, tiedotustilaisuudet, #flattenthecurve, niistä on viime päivät tehty. Kuten varmasti me kaikki, minäkin olen ajatellut riskiryhmiin kuuluvia läheisiäni ja pohtinut heidän jaksamistaan. Suurin huoli kohdistuu miltei 90-vuotiaaseen isoisääni, mutta onneksemme hän vaikuttaa toistaiseksi reippaalta. (Niinkin reippaalta, että ystäviensä tapaamisen sijasta […]

C’est moi

C’est moi

Varoituksen sananen: tämä kirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan allekirjoittanutta. C’est moi eli tässä olen minä & täysin satunnaisia asioita itsestäni. Ostan hyvin vähän vaatteita (viime vuosina alle kymmenen per vuosi), mutta saatan tilata Wolfordilta kerralla kuudet sukkahousut. Oopsie…(Toisaalta: ei ole Wolfordin voittaneita. Wolfordeja olen käyttänyt varmaankin noin 12-vuotiaasta eli yli puolet elämästäni.) Aina kun jotain ikävää tapahtuu, […]

Ilahduttavia asioita

Ilahduttavia asioita

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ja niinhän se on. Suuren surun keskelläkin elämässä on paljon kauniita, ilahduttavia ja ihastuttavia asioita. Aivan ensimmäiseksi minun on mainittava Anu Tuomisen Huomenna tänään on eilen -näyttely Taidehallissa. Näyttely on kerrassaan mahtava; oivaltava, koskettava, samaistuttava. Siis kertakaikkisen erinomainen. (Ja sanottakoon, että kun vuoden alussa kävin läpi suomalaisten museoiden ja muiden kulttuuri-instituutioiden […]

Currently (tai: seuraavaksi haluaisin olla babushka)

Currently (tai: seuraavaksi haluaisin olla babushka)

Kazakstanilainen ystäväni ja sielunsisareni opetti minut käyttämään huivia New Yorkissa à la babushka eli peittämään sillä hiukseni, huivin tyypistä riippuen joko sidottuna kaulan eteen tai kiedottuna taakse. Erityisesti aina Pietarissa kiedonkin huivin hiusteni peitoksi (huivit yleisesti ottaen ovat suosikkejani: en hirveästi pidä hatuista, eritoten pipot eivät mielestäni sovi päähäni sitten yhtään. Ne ovatkin vain hiihtolatukuteita itselleni.) […]

Muistiinpanoja surusta ja menetyksestä (osa yksi)

Muistiinpanoja surusta ja menetyksestä (osa yksi)

1. Läheisen menettäminen ei tunnu pelkästään surulta. Se on myös epäuskoa, järkytystä, ärsyyntymistä ja lamaantumista. Toisaalta se on myös sydäntä lämmittävää kiitollisuutta ja rakkautta siitä, mitä oli. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä olo on tyhjä. Ei haluaisi avata ulko-ovea enää yhdellekään lähetille, vaikka kaikki kukkalähetykset ja muut toivotukset lohduttavat. Kaupassa taas ei haluaisi kohdata enää […]