Tag: miten pää jaksaa

”Minä en selviä tästä”, ajattelin tänään aamulla, kun testissä oli vain yksi viiva. Minä en selviä tästä. Nämä haavat ovat jo niin syvät, etteivät ne koskaan parane. Kuinka monta kertaa vielä minut rikotaan? Kuinka minä voin koskaan selvitä tästä? Siitä huolimatta istuin tunnin kuluttua työpaikan kahvipöydässä ja kuuntelin, kun kollega kertoi vatsavaivoistaan.

Tämä oli yksi näistä viikonlopuista. Suruviikonloppu. Olen itkenyt, maannut sohvalla ja lukenut blogeja ja keskusteluita. En mennyt juhlimaan halloweenia. Elämässäni on nyt tarpeeksi horroria muutenkin, enkä jaksanut nähdä ketään tai edes pukeutua asianmukaisesti. Olisin toki voinut hyödyntää tosielämäni kauhuja ja pukeutua negatiiviseksi raskaustestiksi. Mikä voisi olla pelottavampaa? Olisin varmasti alkanut itkemään joka kerta peiliin katsoessani. […]

Olinko se minä, joka viime viikolla kirjoitti, että on kevyt mieli? Jos sellainen silloin todella oli, se taisi hävitä samalla kun painoin julkaisunappia. Viime viikonlopusta lähtien olen ollut äärettömän ahdistunut. Itkuinen ja surullinen. Sitä ei parantunut ollenkaan se, kun viimeinen toivo siitä, ettei meidän tarvitsisikaan mennä OYS:iin, tipahteli vessanpönttöön. Nyt viikon päästä maanantaina oleva ensikäynti […]

Eilen illalla toivoin, että tästä päivästä tulisi hyvä päivä, erikoinen ja merkityksellinen. Kuukautiset ovat aina alkaneet viimeistään tasan kahden viikon päästä ovulaatiosta, ja se päivä oli eilen. Jostain siis putkahti päähäni ajatus, että testihän voisi olla tänä aamuna positiivinen. Olinpa typerä! Tietenkin se oli negatiivinen. Tästä päivästä tuli siis sellainen, joita olen viettänyt liian monta. […]

Viime aikoina olen surrut suruja, jotka eivät suremalla lopu. Vaikka kielsinkin itseäni suremasta etukäteen, niin silti. En tiedä, mistä tämä suru ja toivottomuus on taas noussut. Nyt tulevaisuus vaan tuntuu erityisen mustalta, synkältä ja pelottavalta. Nyt en jaksaisi yhtään. Käynti terveyskeskuslääkärillä oli kaikessa surkuhupaisuudessaan naurettava. Istuin puoli tuntia lääkäriä ja hänen tietokonettaan vastapäätä ja ajattelin, […]

Tuntuu, että toistan itseäni, mutta niinhän siinä taas kävi. Aivan kuten pelkäsinkin. Vaikka kuinka yritin olla rakentamatta pilvilinnoja, tein sen silti. Ja kun ne sitten romahtivat, teki mieli löydä. Olin niin vihainen. Kirosin mielessäni kaikki tielleni osuvat ihmiset ja asiat. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat ylivoimaisilta ja suoranaiselta vittuilulta. Olisin halunnut löydä radiota, kun sieltä tuli […]

Soitin kolmannen kerran terveyskeskukseen saadakseni lääkäriaikaa ja nyt sen viimein sain. Kuukauden päästä pääsen käymään lääkärillä ja toivon kovasti, että hän laittaa meidän asiaa eteenpäin. Ehkä me jo alkuvuodesta pääsemme lapsettomuuspolin asiakkaiksi. Sitä hiukan ihmettelen, että terveyskeskuksen lääkäriaika on vain minulle. Luulin, että lapsettomuusasiaa hoidetaan pariskuntana, mutta kun kysyin puhelimessa hoitajalta, tullaanko me molemmat sinne, […]

… minulla on meikkipöydän laatikossa käytetty raskaustesti. Tiedän, noloa. Se jäi sinne vähän kuin vahingossa viime tammikuun muka-raskaudestani. Jemmasin sen jostain syystä laatikkoon, ja kun muut turhat tikut lensi roskiin, se jäi sinne. Testissä on kaksi viivaa. Toinen niistä on tosi tosi haalea, mutta kuitenkin aivan selvä viiva. Nyt en raski enää heittää testiä pois. […]

Ovulaatiotestin viivat eivät sitten koskaan tummuneetkaan. Se ainoa juttu, mikä tässä hommassa on aikaisemmin toiminut (ja vielä päiväntarkuudella), alkoikin sitten reistailemaan. Hienoa! Itse taidan tosin olla siihen syypää, sillä söin alkukierrosta minidisperiiniä kohdun limakalvoa paksuntamaan. Valtameren takaisten keskustelupalstojen mukaan se saattaa viivästyttää ovulaatiota, ja toivottavasti tämä on syynä tälle poikkeuskierrolle. Tutut ovisoireet onneksi kuitenkin bongasin, […]

Tasan vuosi sitten tapahtui minun ensimmäinen keskenmenoni. Vuosi sitten olin varma, että vuoden päästä ainakin olen jo raskaana, ellen sitten jo synnyttänyt. Kauhulla luin juttuja siitä, että raskautta voi joutua odottamaan yli vuodenkin. Se tuntui sietämättömän pitkältä odotukselta. Nyt en tiedä, mihin tämä vuosi on kulunut. Suurin osa siitä ainakin on mennyt raskautumista ajatellessa ja […]