Kategoria: Vanhemmuus

Maanantai aamu. Aikainen lähtö lähes kaikilla, paitsi kuopuksella, jonka koulumatka taittuu viidessä minuutissa. Me loput olemme menossa samaan suuntaan; eri kyydeillä ja eri aikoihin. Lapsi lähtee taksilla puolentoista tunnin kaupunkikierroksellensa ja saavuttaa päämäärän yhdeksältä. Silloin alkaa koulu. Minä lähden heti taksin perään, haen seitsemäksi töihin menneen mieheni mukaan ja olemme koululla hieman sovittua aikaa aiemmin. […]

Niinhän siinä kävi. Keskiviikkoisen aamun vastahakoinen ja hidas lähtö eskaloitui koulussa huudoksi, ikäväksi suuttumukseksi, joka purkautui tavalla, joka ei ole suotavaa koulun käytävillä. Opettaja soitti kotiin. Joku kuormittaa, on jotain, joka täyttää vesilasin. Seesteisyydestä myrskyyn. Kertaheitolla. Nyt pitäisi ymmärtää mikä se on, tarttua siihen ja saada taas arki kulkemaan. Syksyn alku on tuonut paljon muutoksia, […]

Herätys soi, avaan silmät ja olo on yhtä sumuinen kuin ilma ulkona. Nukuin huonosti. Kalenteri muistuttaa aikuisen erityiseni hammaslääkäristä, se asia hoidettiin jo kaksi viikkoa sitten. En näköjään ole poistanut muistutusta. Tuntuu hyvältä, ettei tarvitse lähteä heti aamusta liikkeelle. Lapsi ei jaksaisi nousta, ei huvita. Makaa vuoteessa ja kuuntelee kehotuksia korvat höröllä mutta ei noudata […]

Tänään on harmillinen päivä. Lapsi vääntäytyy sängystään hitaammin kuin yleensä. Otsassa on huoliryppy eikä aamupalan syönti nyt huvita. Kuopusta harmittaa sama asia kuin isoveljeä. Eri syystä, tosin. Verikoepäivä. Kamalaa ahdistusta tuottava, kiukkua kehräävä päivä. Ei auta, vaikka päivä tietää vapaata koulusta, lounasta valitsemassaan ravintolassa ja rentoa iltapäivää kotona.Kuopus tarjoaisi käsivartensa verikoetta varten, vaikka viikoittain, noilla […]

Istun pimenevän illan varjossa terassilla, jalat puupinnalla, niin kuin usein aiemminkin. Pidän puun kylmästä jalkojani vasten, haistelen syksyn tuntuista iltaa. Katselen pieneltä takapihaltamme avautuvaan metsään. Pihan omenapuussa roikkuu huomisen piirakan omenat. Terassilla, viilenevässä illassa, pelko käpertyy pieneksi, hajoaa hetkeksi pois. Imen sisääni tätä rauhaa, jonka metsä toistaiseksi tarjoaa. Kohta aidan taakse nousee rivitaloja. Metsä täyttyy […]

Neurologiset erityisvaikeudet ja neurobiologiset poikkeavuudet ovat kehityksen ongelmia, jotka vaihtelevat lievästä, lähes haittaamattomista oireista vaikea-asteisiksi elämää haasteelliseksi muokkaavaksi ongelmiksi. Näitä erityisvaikeuksia voivat olla mm. lukihäiriöt ja muut oppimiseen liittyvät häiriöt. Kielenkehityksen erityisvaikeus aiheuttaa oppimisen lisäksi ongelmia sanallistamiseen, puheen ja käsitteiden ymmärtämiseen sekä vaikeuttaa vuorovaikutustilanteita sekä tunteiden säätelyä. Autismin kirjo pitää sisällään hyvin monenlaista; haasteita sosiaalisissa […]

Minä järjestelin kovasti, oikein keskityin. Tänään olisi webseminaari, johon lupasin osallistua vapailtani. Työasia kuitenkin. Kiinnostava. Lapsi jäi kotiin, kehitin ohjelmaa kahdeksi tunniksi. Linkitin itseni seminaariin huomatakseni, että se on tyhjä. Siellä minä olen. Itsekseni. Soitan miehelleni, hän ymmärtää tietotekniikan päälle. Teinkö jotain väärin. Hän näyttää ymmärtävän myös monen muun arkielämän kannalta tärkeiden asioiden, kuten päivämäärien, […]

Herätysääni. On herättävä. En ole aamuihminen. Koira on valppaana, kohta saa ruokaa. Ihan kohta. Juoksee minun edelläni vessaan, tietää kyllä rutiinit. Unohtaa kuitenkin, että yksi koululainen on herätettävä ensin. Muistaa tämän ja tökkii tassulla raollaan olevan oven auki, hyppää sänkyyn ja hyppii peiton alle hautautuneen lapsen päällä niin, että minua hirvittää. Turhaan. Lapsi kikattaa ja […]

Yövuoro takana. Yksi elämäni nautinnollisimmista asioista on, kun saa aamulla, yövuoron jälkeen, painaa päänsä omaan tyynyyn ja käpertyä koiran kanssa peiton alle nukkumaan. Koiran karvaton iho tuntuu pehmeältä kylkeä vasten ja lämpö leviää koko kehoon vaivuttaen minut uneen ennen kuin saan ajatukseni loppuun. Tänään herään vajaan neljän tunnin nukkumisen jälkeen ärsyttävään ääneen, jota en heti […]

  Yövuoro edessä, en taaskaan osannut nukahtaa ennen työvuoroa.  Kiskon kenkiä jalkaan eteisessä ja toivon lottovoittoa, jota en tänäkään lauantaina saanut. En olisi niitä Suomalaisia, jotka hiljaisina jatkaisivat työntekoa, jotta elämällä olisi sisältöä. Minulla on sisältöä riittämiin, osaa voisi karsia eikä yhtään tulisi tylsää. Nytkin on ratkottu isoja juttuja; Kuopuksen heiluva hammas ei ota irrotakseen, […]