Tampere on aina hyvä idea

… varsinkin silloin, kun Ratinan stadionilla esiintyy Hassisen Kone.

Vuonna -85 syntyneenä minulla ei ole ikinä ollut mitään mahdollisuuksia nähdä yhtyettä livenä, mitä olen usein harmitellut. Suomirockin kulta-aika, ja minä en ole ollut vielä edes elossa!

Tilanne korjaantui 30.7., kun koronan takia jo kaksi kertaa siirtynyt keikka toteutui viimein. Ja konserttiin oli lähtenyt muutama muukin…

Helsingin Sanomien arvion mukaan koko keikka oli musiikillisesti täyttä timanttia, ja toimittajan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ilta alkoi upeasti, kun bändi saapui lavalle Harsoisen teräksen alkutahtien soidessa, ja hittikimaraa saatiin kuulla lähes kaksi ja puoli tuntia.

Minulle mieluisimmat biisit ovat Hassisen Koneen lyhyen uran myöhemmillä levyillä, mutta oli mielenkiintoista seurata, miten jo valmiiksi mukana yleisö ollut syttyi siinä vaiheessa, kun keikan loppupuolella päästiin Täältä tullaan Venäjä -levyn antiin. Itse kun olen aina suosiolla skipannut sellaiset kappaleet kuin Reippaina käymme rekkain alle ja Syöksylaskijoita kaikki tyynni…

Albumin nimikappalekin soitettiin, mikä sai lähellä olleen kanssakuuntelijan kilahtamaan kunnolla: nykyisessä sotatilanteessa kun Venäjää ei saisi mainita. Loppukeikan mies huutelikin solvauksia ja kirosanoja ja Venäjä-mielipiteitä, mutta onneksi siinä vaiheessa biisejä ei ollut enää monta jäljellä. (Luonnollisesti on oikein vastustaa Venäjän aloittamaa sotaa — siitä ei kenelläkään varmasti ole kahta sanaa.)

Muuten keikka oli yksi parhaista ikinä, ja illan kruunasi vielä stadionin punaisellaan värjännyt auringonlasku.

Keikan lisäksi oli viikonlopun verran aikaa viettää Tampereella, ja Tamperehan on tunnetusti mahtava ravintolakaupunki. Ennen keikkaa haimme ruoan huippuherkullista vegeruokaa valmistavasta Muusasta (on siellä lihansyöjillekin ruokaa), ja sunnuntaina puolestaan päädyimme klassikkoravintola Tampellaan (kuvassa). Alkuruoaksi porkkanaa, pääruoaksi halloumisalaattia ja jälkkäriksi vielä ihanan kardemummainen ja voinen köyhä ritari.

Myös Muumimuseoon ehdin katsomaan syystä kehutun näyttelyn, jossa oli esillä aikajärjestyksessä Tove Janssonin muumikirjoja, piirroksia, luonnoksia sekä kiinnostavana yksityiskohtana Janssonia innoittaneita teoksia tämän omasta kirjahyllystä. Myös Tuulikki Pietilän rakentamat muumikuvaelmat ovat näytillä. Lahjapuodista tarttui mukaan Muumipapan urotyöt -kirja.

Toisena tuliaisena kotiin matkasi vielä Tallipihan suklaapuodin hurmaavia konvehteja. Tampere, toivottavasti nähdään taas pian!

Kulttuuri Ravintolat Ruoka ja juoma Musiikki

Jos olisin kirja… -kirjahaaste

Glorian ruoka & viini -lehdessä on aina Jos olisin… -hupailu, jossa julkkikset jatkavat lauseita tähän tapaan: Jos olisin jälkiruoka, olisin marjat: mansikat, mustikat ja kaikki tämmöiset — suklaakastikkeella (Seela Sella). Aloin miettiä, että juttu olisi hauska toteuttaa myös kirja-aiheisena, ja niin syntyi tämä postaus.

Jos kurkkaisit kirjahyllyyni, näkisit Lundia-hyllyllisen kirjoja aikaa sitten sekaisin menneessä värijärjestyksessä. Yksi taso on omistettu lukulistalla oleville teoksille, alimpana ovat korkeat tietokirjat ja valokuva-albumit, ja muuten hylly on täytetty lukuromaaneilla, Sophie Kinsellalla ja dekkareilla.

Jos voisin lukea vain yhtä kirjaa loppuelämäni, se olisi kamalaa, mutta valitsisin varmaan elämänviisaan teoksen, josta löytyisi uusia ulottuvuuksia joka lukemalla, kuten esimerkiksi Eeva Kilven runokirjan.

Jos minulla olisi kirjakauppa, myytävät kirjat valittaisiin kauniiden kansien mukaan ja paikassa tarjottaisiin myös hyvää teetä ja joka päivä vaihtuvaa kakkua.

Jos jotain inhoan, niin sitä, että kirjailija toistaa itseään, henkilöt toimivat epäuskottavasti tai loppuratkaisu on antikliimaksi.

Jos yllätät minut lukemasta, lasken kirjan kohteliaasti alas, mutta toivon, että pääsen pian jatkamaan lukemista.

Jos innostun kirjakaupassa, olen nähnyt jonkun lempikirjailijan uutuuden, kuten Karin Slaughteria tai Sophie Kinsellaa.

Jos olisin kirja, olisin positiiviseen ajatteluun keskittyvä elämäntaito-opas.

Jos jokin nolostuttaa, niin se, että haksahdin Karen Rosen harlekiinidekkareihin. Jännityspuoli toimii, romantiikka ei.

Jos valitsisin maailman parhaan kirjan, se olisi vaikeaa. Celeste Ngin Olisi jotain kerrottavaa ja Kate Mortonin Salaisuuden kantaja ovat jääneet mieleen erittäin taidokkaasti kudottuina tarinoina.

Jos voisin kutsua illalliselle kenet tahansa kirjailijan, kutsuisin Joanne Harrisin. Laittaisimme illallisen yhdessä ja söisimme jälkkäriksi suklaata!

Jos voisin lukea nyt mitä tahansa, selailisin mielelläni Perhosbaarista liskonpetiin -puutarhakirjaa, johon törmäsin Instagramissa. Onneksi se on lähikirjastossa, ja nyt vain odotan, että se saapuu varaushyllyyn.

Jos jotain en voi vastustaa, se on uutuusdekkari tai kahvilakirja!

Jos voisin matkustaa johonkin kirjalliseen kohteeseen, lähtisin käymään Pariisissa Shakespeare and Company -kirjakaupassa.

Kyselypohja on vapaasti kopioitavissa, muokattavissa ja sovellettavissa mihin tahansa teemaan.

Kulttuuri Kirjat Höpsöä