Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Abel avasi silmänsä ja kyllä, siinä se oli, täydellinen totuus: kaikki on mahdollista kaikille.
Novellikokoelman kaltaisen romaanin päätössanat tiivistävät teoksen teeman, joka on myös kirjan nimessä. Mahdollisuus sanana on tosin tulkittavissa eri tavoin jokaisessa tarinassa: on mahdollista, että naapuri on tuhopolttaja, mutta siitä ei ole varmuutta; on mahdollista löytää ystävä vanhanakin; on mahdollista ponnistaa huonoista oloista parempiin; kaikki ihmisten perversiot, julmuudet ja lähisuhteiden kauheudet ovat mahdollisia.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Amgashin pikkukaupunkiin, jonka Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton -romaanin lukijat hyvin tuntevat. Lucy vilahteleekin henkilöiden puheissa siellä täällä. Minun lukukokemukseni todennäköisesti hieman kärsi siitä, että Strout ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lucy ja muut kaupungin asukkaat jäivät vieraiksi, koska henkilöitä oli paljon ja näkökulma vaihtui jokaisessa kertomuksessa.
Kaikki on mahdollista oli Viisikko-lukupiirimme helmikuun teos. Älä ota sitä niin vakavasti -blogissa kirjoitetaan, että Stroutin kuvaileva kerronta muistuttaa tyyliltään Stephen Kingiä, ja huomasin myös yhtäläisyyden. King on vanhoja suosikkikirjailijoitani, ja olen aina arvostanut herran tarkkaa ja viipyilevää — ei kuitenkaan toisteista tai jumittavaa — tyyliä, joka tutustuttaa lukijan miljööseen ja päähenkilöihin mukaansatempaavasti.
Strout loihtii kielenkäytöllään eteeni ihmiset, jotka eivät huolehdi itsestään — suorastaan pystyn haistamaan hien, lian ja pesemättömät vaatteet. Pystyn näkemään kodit, joita ei ole siivottu vuosiin, ja voin kuulla loukkaavat sanat, joiden lausumiseen on kullakin erilaisia motiiveja. Teoksen yksi sanoma tuntuu olevan, että ihmissuhteet ovat monimutkaisia: rakkailtamme olemme valmiita sietämään mitä tahansa ja tarvittaessa katsomaan toisaalle.
Vaikka teksti soljuu, en voi olla yhtymättä Tähän on tultu -bloggaajan mielipiteeseen: ”Kirjailijalla on havaintokykyä ja draamantajua, mutta sinänsä tarinat eivät ainakaan itseäni yllättäneet tai sykähdyttäneet.” Pelkät havainnot eivät nyt riittäneet, ja olisin kaivannut ehkä keskittymistä vain muutamiin henkilöihin ja heidän elämänsä käännekohtiin. Stroutin tyyli kuitenkin vakuutti, joten voi olla, että tartun johonkin hänen romaaniinsa myöhemmin. Kaikki on mahdollista.
