Anne Salovaara: Rakkauden roadtrip

Kirja saatu kustantajalta Atrain & Nord.

”Varovasti, etten olisi herättänyt metelilläni nukkuvia kaksosia, raotin ikkunan auki ja hengitin Pariisin lämmintä yöilmaa. Suurkaupungin yöllä oli aivan oma, eksoottinen tuoksunsa; siinä oli jotain äitelän makeaa, kuin hattaraa, ja kuuman asfaltin hajua juuri sateen jälkeen.”

Kesäloma roadtripillä perheen kanssa – suuntana Amsterdam, Pariisi ja Rooma, jossa odottaa italialainen poikaystävä Riccardo! Aika täydellistä, paitsi että asuntoauto on ahdas, äidin uusi mies kaljaanmenevä ja matkalle lähtee yllättäen mukaan vielä sisäänpäinkääntynyt paha poika Valde. 16-vuotiaan Zaran kuuma kesä ei sujukaan ihan mutkattomasti.

Anne Salovaaran Rakkauden roadtrip -nuortenkirja (2025) on omiaan herättämään matkakuumeen. Kunnon turisteina Zaran perhe kiertää kunkin kaupungin päänähtävyydet, Eiffel-tornit ja Colosseumit, ja reissukuvaukset tuovat pintaan omat matkamuistot. Leirintäalueilla oma perheeni ei tosin ikinä ole viettänyt aikaa, joten oli kiinnostavaa tutustua matkailun tähän puoleen. Asuntoauton tiiviissä tunnelmassa Zara pääsee myös väistämättä tutustumaan synkkään Valdeen, joka on ehtinyt kokea elämässään jo paljon.

Meille 80-luvulla syntyneille nuortenkirjamme lukeneille Zaran ja Valden dynamiikka lienee tuttua. Se sisältää enemies to lovers -viboja, naljailua, joka kätkee alleen suloisen kemian. Onkin kiva seurata Zaran ja Valden suhteen kehittymistä. Valde on cool guy, mutta ei Zarakaan ole ihan tavallinen nuori, sillä tämä kuuntelee Ramonesia ja Nirvanaa (tai ainakin käyttää näiden bändipaitoja). Mietinkin hetken, sijoittuuko kirja omiin nuoruusvuosiini.

Nykyajassa kuitenkin ollaan, sillä Zaran selfiet saavat tämän lopulta ongelmiin, ja myös isäpuolen käytös muuttuu koko ajan uhkaavammaksi. Teos ei ole siis pelkkää humoristista sanailua vaan kuvaa myös elämän nurjaa puolta, opettavaisestikin välillä.

Sujuvasti kirjoitettu teos oli luettu parissa päivässä. Kiitos nojatuolimatkasta ja symppiksistä päähenkilöistä. Ciao!

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Joanne Harris: Vianne

Joanne Harrisin Vianne (2025) on ihanimman Suklaapuoti-sarjan esiosa. Vianne on vielä Sylviane Rochas, äitinsä menettänyt kaksikymppinen nainen, jonka tuuli kuljettaa Marseilleen. Hän odottaa lastaan, Anoukia, ja miettii, miten selviytyä.

Vianne hurmaa tiensä paikalliseen bistroon, jossa hän oppii kokkaamisen salat. Lähikujalle on myös avautumassa chocolaterie, ja siellä suklaan valmistamisen taito hurmaa Viannen. Xocolatlissa luodaan juuret Viannen omalle suklaapuodille.

Kuuma kaakaota, tryffeleitä, suklaakakkua – Joanne Harris saa jälleen veden lukijan kielelle. Harris on ruokakuvauksen mestari, ja kun sivuille lisätään hieman taikaa, olemme kiehtovan tunnelman äärellä. Tunnelma on myös hyvin tuttu, sillä kaikki Suklaapuoti-kirjojen vanhat elementit ovat läsnä: Tarot-kortit, vaativa tuuli, Viannen taito löytää jokaiselle juuri sopiva suklaamakeinen.

Vaikka rakastan Harrisin tunnistettavaa tyyliä, tietyt ilmaukset toistuvat niin paljon, että toisto ei ole enää tehokeino vaan silmiinpistävä maneeri.

Kuinkahan monta kertaa luin esimerkiksi keittiöpsykologisen elämänviisauden ”Some men are afraid to be loved; even more afraid to love”? Monta! Ihan liian monta!

Kiinnitin huomiota myös siihen, että parikymppiseksi Vianne on todella kypsän oloinen, aivan kuin äitihahmo, joka hän myöhemmin on. Voi tietysti olla, että kiertolaiselämä kasvatti hänet sellaiseksi.

Toisaalta Vianne päätyy myös yllättävään ratkaisuun mitä tulee äitiin liittyvään paljastukseen. Kypsyyttä se ei osoita, mutta tuulen kutsu on vahva, ja Viannelle on lapsesta saakka opetettu, että lähdettävä on.

No, pienestä marinasta huolimatta – rakastin Viannea. Toivon Suklaapuoti-sarjan jatkuvan ikuisesti.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen