Turku: matkakertomus

Voin yliviivata yhden asian bucket listiltäni (vaikkei minulla varsinaista listaa olekaan), sillä pääsin vihdoin syömään turkulaiseen Kaskis-ravintolaan. Kun paikka aikoinaan aukesi, luin lehtijutun erinomaisesta seitsemän ruokalajin vegaanimenyystä, ja siitä lähtien olen haaveillut siellä käymisestä.

Kaskikseen ei kuitenkaan lyhyellä varoajalla astella. Aina kun olen käynyt Turussa, ravintolan varauskalenteri on näyttänyt täyttä kuukausiksi eteenpäin. Siksi tällä kertaa mentiin pöytävaraus edellä: kun 1.3. tein varauksen, sain vapaan pöydän päivämäärälle 13.5. Turku kutsui sattumalta Euroviisu- ja äitienpäiväviikonloppuna.

Kaskis on yllättävän pieni ravintola tavallisen kerrostalon alakerrassa. Pikkuinen sali on täyteen ahdettu, ja tullessamme siellä tuntui epämukavan kuumalta. Tunne kuitenkin haihtui pian — ehkä ilmastointi teki työtään, tai sitten olimme vain hikisiä kavuttuamme Kaskenkatua ylämäkeen.

Jonkin verran häiritsi myös se, että muut ruokailijat istuvat hyvin lähellä. Onneksi kaikilla oli omat puheenaiheensa ja omakin keskustelu hukkui sorinaan, mutta halutessaan toisten asiakkaiden keskustelua olisi voinut jäädä salakuuntelemaan.

Menyy alkoi sormisyötävillä.

Ruokailu oli yhden Michelin-tähden ravintolassa  kuitenkin mainio kokemus. Kaskis tarjoaa vain maistelulistaa, mikä vähentää hävikkiä ja ilmeisesti mahdollistaa myös sen, että tarjoilu sujuu sutjakasti.

Epäröin hieman viinipaketin tilaamista, koska alkoholi nousee minulla nopeasti päähän. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koska olen nyt niin ainutlaatuisessa paikassa, nautin myös ammattilaisten valitsemista juomista. Viinit olivatkin erinomaisia ja sopivat hyvin ruokiin, mutta kieltämättä ne myös kihahtivat vähän liikaa hattuun. Taisin juoda illan aikana seitsemän lasillista viiniä tavanomaisen yhden tai kahden sijaan!

Parsa-annos.

Palvelu oli nopeaa, eikä yhtään ruokalajia joutunut odottamaan. Kokonaisvaltaiseen elämykseen kului noin kolme ja puoli tuntia. Ruoat olivat kauniita — Chef’s Table tosielämässä. Salista pystyi katselemaan, miten kokit asettelivat pinseteillä elementtejä lautasille. Ruoka oli myös erinomaista, vaikkakin melko miedon makuista.

Joissakin ruokalajeissa kasvisvaihtoehto oli hieman hassu: jos lihansyöjällä oli edessään luomukanaa ja parsaa, vegetaristin annoksessa oli parsaa ja vähän lisää parsaa. En toki mennyt Kaskikseen proteiinitankkauksen perässä, joten mitäpä tuosta.

Hapanjuurijäätelöannos on kuin taideteos.
Tiikerikakkupalaset maistuivat kaneliässiltä.
Karkkivalikoima kruunasi illan.

Ravintolasta siirryimme yöksi hotelli Kakolaan, jonka historia tuo vierailuun oman säväyksensä. Kahden hengen huone ei juuri selliä muistuttanut, mutta muuten kalterit ja ovet kertoivat paikan vankilataustasta.

Loppuilta meni Euroviisuja katsellessa. Käärijän lisäksi tykkäsin erityisesti Puolan ja Tšekin esiintyjistä. Loreenin pisteitä oli vaikea ymmärtää: Tattoo on tylsää, tasapaksua hissimusiikkia, jonka melodiaa (minun) on mahdotonta palauttaa mieleen. Olen samaa mieltä kuin moni muu: tapahtui oikeusmurha.

Seuraavana päivänä sai nauttia hotelliaamiaisesta, joka oli omaa luokkaansa. Tuore focaccia, laadukas tee, pehmeä munakokkeli, itse tehty jogurtti ja pannukakku maistuivat. Ennen lähtöä kipaisin vielä Bageri Åsta tuliaisiksi bageleita ja rapsakan patongin. Olisin onnellinen, jos moisen leipomon saisi omille kotikulmille!

Ennen kotiinpaluuta poikkesimme vielä parissa paikassa: Raision Ikeassa tekemässä täydennyksiä kotiin sekä Loviisan Tuhannen tuskan kahvilassa ”sunkilla” ja Bebe-leivoksella.

Tässä viikonlopussa oli sellaiset ainekset, että tiesin jo etukäteen, ettei se voi olla muuta kuin täydellinen.

Ja täydellinen se oli.

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Matkat

12 ohjetta eläimille turvallisempaan puutarhaan

Kuuntelin parin viime päivän aikana Herra Ylpön teoksen 101 elämänohjetta. Se on oikein mainiota kuunneltavaa miehen itsensä lukemana, neuvot ovat hyviä, ja kirja on parituntisena sopivan pituinen tämän lajin opukseksi.

Kirjoittajan sieluni alkoi heti miettiä, millaisen elämänohjepostauksen minä voisin kirjoittaa. Totesin, että luultavasti teksti sisältäisi liikaa latteita itsestäänselvyyksiä tai sitten asioita, joista minä pidän mutta joita ei välttämättä voi suositella kaikille (kuten ”Juo kaksi litraa vihreää teetä päivässä”).

Aloin pohtia, että itseapuneuvojen sijaan voisin ehkä kiinnittää ihmisten huomiota asioihin, joita kaikki eivät tule ajatelleeksi. Keväällä luonnon eläimet ja ötökät ovat liikkeellä, ja paitsi liikenteessä, eläimet ovat vaarassa myös ihmisten pihoilla. Kyse ei välttämättä ole pahuudesta tai välinpitämättömyydestä vaan yksinkertaisesti tiedon puutteesta tai siitä, että jokin asia ei vain ole juolahtanut mieleen.

Jos siis haluat tehdä puutarhastasi turvallisemman paikan kaikille, lukaise nämä vinkit.

  1. Älä käytä marjapensaiden suojana rastasverkkoja. Niihin voivat takertua sekä linnut että siilit.
  2. Jos keräät sadevettä tynnyreihin, peitä ne tukevilla verkoilla tai laita saaviin laudanpala, jota pitkin orava voi pelastautua hukkumasta.
  3. Suojaa myös muut turmanloukut, joihin eläin voi mennä mutta joista se ei pääse pois. Yksi tällainen vaaranpaikka on liikennemerkkipylväs, jonka yläpää on avoinna. Aukko saattaa houkuttaa pikkulintuja, jotka pääsevät pylvään sisään mutta jotka sisällä ollessaan panikoituvat eivätkä enää löydä tietään ulos.
  4. Jos kalastat, säilytä katiskat niin, että pikkulinnut eivät pääse sujahtamaan niihin sisään. Ne eivät pääse pois, tietenkään. Älä myöskään hylkää siimoja ja koukkuja mihin sattuu.
  5. Älä myöskään jätä lojumaan esimerkiksi avattuja juomatölkkejä. Kerää myös muiden tienpenkoille viskomat tölkit talteen, vaikka se ei periaatteessa sinun hommaasi olekaan.
  6. Älä roskaa muutenkaan. Eläimet voivat tukehtua ja takertua viattomiltakin näyttäviin roskiin.
  7. Järjestä kesäpäivinä linnuille ja muille eläimille juoma-astioita. Huomaa kuitenkin, että astian on hyvä olla matala — nääntynyt eläin voi hukkua vähäänkin veteen! On myös hyvä muistaa, että siileille ei saa tarjota maitoa, sillä ne ovat laktoosi-intolerantikkoja.
  8. Leikkaa nurmikko tavallisella työnnettävällä ruohonleikkurilla. Saat hyötyliikuntaa, eikä yksikään siili ruhjoudu robottiruohonleikkurin terään. Siili ei osaa paeta leikkuria vaan käpertyy palloksi. Käytä myös trimmeriä varovasti, jos sitä on pakko käyttää. Tarkista etukäteen, ettet tule silponeeksi sen terällä siilin käpäliä.
  9. Mieti myös, voisiko ruohokentän sijasta pihassa olla enemmän pensaita, kukkia ja niittyä. Tasainen nurmikko on eliöille suhteellisen hyödytön.
  10. Jos poltat kokkoja, tiedosta, että eläimet tekevät risu- ja puukasoista nopeasti kotinsa. Linnunpesiä ja jopa siilejä on poltettu kokkojen mukana! Meillä ehti jäteasemalle menossa ollut lautakasa olla pari päivää pihassa, ja kun aloimme purkaa sitä peräkärryyn, huomasimme, että lautojen väleihin oli piiloutunut koko joukko sammakoita ja sisiliskoja.
  11. Ota selvää, tarvitseeko eläimen poikanen apua — todennäköisesti ei. Älä koske yksinäisen näköisiin rusakonpoikiin (emo huolehtii niistä öisin) tai puun juurella oleviin linnunpoikasiin (emo ruokkii niitä maahan). Jos tilanne huolettaa, soita asiantuntijalle, ennen kuin toimit. Joskus eläin voi kaivata apuasi, kuten silloin, jos se on jäänyt orvoksi.
  12. Luonnonvaraisia eläimiä hoitavia tahoja on Suomessa todella vähän, ja eläinten parissa työskentelevät ihmiset ovat kesäisin aivan ylikuormitettuja. Voit tukea toiminnan ylläpitämistä esimerkiksi lahjoittamalla rahaa. Muun muassa Jarmo Lautamäki tekee Mikkelin seudulla valtavasti töitä eläinten puolesta.

Mahtavaa, jos ohjeet olivat sinulle jo tuttuja! Jos eivät, toivottavasti laitat vinkit korvan taakse. Kiitos eläinten puolesta!

Kulttuuri Piha ja puutarha Kirjat