Christina Lauren: The Unhoneymooners — plussat ja miinukset

Oliven siskon häät päättyvät katastrofaalisesti: morsiuspari ja lähes jokainen kutsuvieras saa ruokamyrkytyksen. Olive välttyy sairastumiselta, ja koska hän on Ami-siskonsa identtinen kaksonen, hän lähtee tämän puolesta häämatkalle. Sulhasen paikan ottaa tämän veli Ethan, jonka kanssa Olivella on ollut nokkapokkaa alusta asti. Nyt heidän pitäisi matkustaa Havaijille ja jakaa siellä romanttinen sviitti.

Christina Laurenin The Unhoneymooners kertoo siis perinteisen vihollisista rakastavaisiksi -kuvion. Teos on kaikkiaan hyvä kokemus, mutta siinä on myös joitakin häiritseviä kohtia. Kokosin alle kirjan plussat ja miinukset.

Viihdyin The Unhoneymoonersin parissa tuntikausia kerrallaan.

+ Lähtökohta on herkullinen.

+ Ethan ei ole mikään täysi kusipää, ja näin vältytään oudolta, epäuskottavalta tilanteelta, joka monessa enemies to lovers -troopissa toistuu: itsekäs idiootti muuttuukin yhtäkkiä ihanaksi.

— Uskottavaa ei kuitenkaan ole se, miten Olivesta ja Ethanista alun perin tuli vihollisia. Ethan muka katsoi Oliven juustonaksuja inhoten, ja Olive loukkaantui siitä. Melkoisen mitätön aihe, melkoinen väärintulkinta. Heppoinen alku vihollisuudelle.

— Teoksessa on muitakin kohtauksia, joissa Ethan käyttäytyy lukijankin silmiin oudosti, ja sitten käytös selitetään Oliven väärintulkinnalla.

+ Ethan ja Olive eivät piikittele toisiaan kovin ilkeästi. He tuntuvat nauttivan sanailusta sen sijaan, että syytäisivät toisilleen karmeita loukkauksia. Oikeastaan he eivät siis ole vihamiehiä!

+ Pari myöntää romanttiset tunteensa tarpeeksi pian, eikä lukijan tarvitse seurata hölmöä soutamista ja huopaamista. Romantiikkaa on siis muuallakin kuin lopussa!

+ Feikkihäämatkalla lukijakin pääsee lomatunnelmaan, johon kuuluu auringonnousuja, turistibusseja, sukellusta ja kuumaa rantahiekkaa.

— On aikamoinen sattuma, että hotellissa sattuvat majoittumaan samaan aikaan sekä Oliven uusi pomo että Ethanin entinen tyttöystävä. Toisaalta tietty epäuskottavuus kuuluu genreen.

— Huomio on koko ajan Oliven boobseissa tai Ethanin abseissa.

+ Lajityypin juonikaareen kuuluva pakollinen ero ei ole hölmöimmästä päästä.

+ Teos on sujuva kokonaisuus.

Kulttuuri Kirjat

Maaliskuun kuunnellut

Maaliskuun kuunnellut:

Lotta-Sofia Saahko: Koti kulttuurien välissä

Monikielisyys ja avara maailmankuva eivät aina ole pelkkiä voimavaroja. Lotta-Sofia Saahko kertoo omista kokemuksistaan matkalaukkulapsena ja siitä, mitä expat-vanhempien kannattaa ottaa huomioon. Kirjoitin teoksesta pidemmin täällä.

Karl Ove Knausgård: Aamutähti

Aamutähti oli kirjapiirin kuukauden kirja, eikä teos noussut oikein kenenkään suosikiksi. Kirjassa hämmästellään taivaalle noussutta aamutähteä ja eläinten outoa käytöstä.

Helsingin Sanomien kriitikko kuvaa Aamutähden jatko-osaa Ikuisuuden susia näin: ”Knausgårdin proosa luo pikemminkin massaa kuin merkityksiä. Ikuisuuden susien kahdeksaansataan sivuun mahtuu valtaisat määrät tyhjyyttään hölskyvää tekstiä.”

Täysin samanlainen olo minulle tuli Aamutähdestä: massaa ja puuroa,vaikka sivumääräkin jää 666:een. En jatka sarjan parissa.

Graeme Simsion: Vaimotesti

Sosiaalisesti kömpelö, autismin kirjolla oleva professori Don Tillman päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Kevyt ja hauska kirja katsoo maailmaa päähenkilönsä näkövinkkelistä, minkä vuoksi monet sosiaaliset käyttäytymismallit ja ironia näyttäytyvät toisessa valossa.

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Haaveilen siitä, että pääsen joskus matkustamaan Los Angelesiin, ja siksi Frilanderin esseitä oli kiinnostavaa kuunnella. Teoksessa käydään toki läpi perinteiset jutut: jalkakäytävättömät kadut, mahdoton autoliikenne… mutta se ei haittaa. Niiden lisäksi lähdetään muun muassa road tripille aavikolle ja tanssitunnille.

Freida McFadden: Kotiapulainen

Millie saa kotiapulaisen paikan rikkaasta perheestä, mutta työ osoittautuu pian ahdistavaksi. Perheen äiti käyttäytyy vihamielisesti, talon ilmapiiri käy uhkaavaksi, ja aivan kuin naapuruston puutarhuri yrittäisi varoittaa Millietä jostakin. Perinteisen trillerin ainekset juonenkäänteineen.

Marja Vesala: Vuosi Toscanan kukkuloilla

Vaikka olisit lukenut toiselle puolelle maailmaa suuntautuvia elämänmuutostarinoita jo kylliksesi, lue ihmeessä vielä tämä! Kirja on elämys, joka kuvittaa Italian maisemat ja herkut elävästi mieleen.

Ihastuin erityisesti kohtaan, jossa Vesala kuvaa paikallisia auringonlaskuja. Vesalan italian opettajien mielestä on ”sulaa hulluutta jättää auringonlasku väliin, jos on niin onnekas, että sen katsomiseen tarjoutuu mahdollisuus”. Kirjailija toteaakin: ”En halua koskaan enää olla niin kiireinen, ettei auringonlaskuille jäisi aikaa.”

Kuin Pinterest-huoneentaulusta? Ehkä. Totta kuitenkin.

Yrsa Sigurðardóttir: Hiljaisuus

Kadonnut vauva, pikkulapsen ruumis, päätön nainen ja tuhkarokkoon kuolleen tytön isä, joka aikoo kostaa tartuttajalle. Näistä aineksista islantilaiskirjailija punoo vetävän rikosromaanin, joka tarjoaa harmaille aivosoluille haastetta. Sigurðardóttirin teokset ovat luottokirjoja, joissa on silloin tällöin epäloogisuuksia ja aukkoja mutta joita silti aina odotan.

Oletko kuunnellut tai lukenut samoja kirjoja? Mitä sinulla on juuri nyt kesken?

Kulttuuri Kirjat