Alex Schulmania ei ylistetä suotta – luin romaanin Polta nämä kirjeet

Tuntuu, että ”kaikki” ovat jo lukeneet Alex Schulmanin teoksen Polta nämä kirjeet, johon minä vasta vuosien hypetyksen jälkeen tartuin. Sain huomata, että kirjaa ei hehkuteta syyttä.

Teos alkaa, kun Alex tajuaa, että vaimo ja lapset pelkäävät häntä. Mistä on peräisin tämä raivo, jonka ympärillä perhe joutuu kulkemaan varpaisillaan? Alex palaa lapsuudenmuistoihinsa, vaarin ja mummin kotiin, jossa isoisä oli paitsi taitava tarinankertoja myös mies, jonka viha saattoi leimahtaa tyhjästä. Jo lapsena Alex ymmärtää, että avioliitossa on paljon pielessä:

”Tämän pidemmälle he eivät pääse toisistaan. Tuntuu jotenkin etten ymmärrä kaikkea, kuvassa on jotain mikä jää minulta huomamatta. Miksi he eivät puhu toisilleen? Milloin heidän välilleen laskeutui tuollainen hiljaisuus?”

Kun Alex perehtyy vaari Sven Stolpen kirjoituksiin ja sukunsa kirjeisiin, alkaa aueta kolmiodraama, rakkaus joka leimahti intohimoisena ja voimakkaana kesällä 1932. Karin-mummi rakastui kirjailija Olof Lagercrantziin, joka näki Svenin sellaisena kuin tämä oikeasti oli, heikkona surkimuksena, joka tulisi myöhemmin tuhoamaan monen ihmisen elämän:

”’Minä sanon vain kaksi asiaa’, Olof sanoo rauhallisemmalla äänellä. ’Ensinnäkin: Pelkurin päähenkilö kärsii äitikompleksista johtuvasta pakkoneuroosista, naisvihasta, hyperintellektualismista, idealismista, seksuaalisesta häiriöstä, narsismista, konservatismista ja harhaluuloista. Toisekseen: tuo henkilö on todellisuudessa olemassa ja hänen nimensä on Sven Stolpe.'”

Schulmanin dramatisoimat kohtaukset Karinin, Olofin ja Svenin elämästä ovat kauheita, surullisia ja järkyttäviä: miten yhdellä pienellä miehellä onkin niin paljon valtaa? Miten paljon hukattua elämää ja kaipuuta ”maahan, jota ei ole”! Karin kutistaa ja pienentää itsensä, koska pelkää omansa ja Olofin hengen puolesta, mutta pistää miettimään, minkä arvoinen elämä on vihaisen ja katkeran miehen hallitsemassa kodissa.

Alex Schulman on mestarillinen sanankäyttäjä, joka taitaa myös kirjan rakenteen. Kolmessa aikatasossa kulkeva teos rakentuu palapeliksi, joka saa viimeisen täydellisesti istuvan palasensa epilogissa. 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Tea Mäkipere: Etelään lentävä ruutana – hauskoja koevastauksia

Tea Mäkipereen Etelään lentävä ruutana on kokoelma lasten hauskoja koevastauksia. Huvittaviahan ne ovat, ja toivon, että kukaan ei niille nauramisesta pahoita mieltään. Keräsin alle muutaman oman suosikin.

1. ”Kerro sammakkoeläimestä.

V: Ui sammakkoa. Hyppii.”

2. ”Mikä eläin: Tämä harmaa ja vaatimattoman näköinen lentäjä tulee laulun mukaan vieraisille jouluaamuna.

V: Hei, tää on helppo! Mä tiedän! Se on Jeesus!”

3. ”Mitä metsäkanalintuja tiedät?

V: Metso, teeri, pyy ja kajaani. Näistä kajaanin olen nähnyt.”

4. ”Mikä kasvi: sen kuiva varsi jää pystyyn lumen pinnan yläpuolelle.

V: Puu.”

5. ”Mikä on Espanjan pääkaupunki?

V: Real Madrid.”

6. ”Nimeä maapallon leveyspiirit.

V: Pohjoisnapa, krapulan kääntöpiiri, Päiväntasaaja, kauriksen kääntöpiiri ja Etelänapa.”

7. ”Onko seuraava väite tosi vai epätosi: Pluto on kääpiöplaneetta.

V: Epätosi, koska eihän siellä mitään kääpiöitä asu.”

8. ”Kerro liikunnan terveysvaikutuksista.

V: Joskus voi tuntua siltä, että on pakko nostaa jalat ylös. Vaiva johtuu pinnallisista laskimotukkotulehduksista, liikunta auttaa vaivoihin.”

(Vähän intertekstuaalisuutta!)

9. ”Taivuta verbiä ’auttaa’ kaikissa persoonissa.

V: autan, autat, auttaa, autamme, autatte, auttavat

Passiivi: joku auttaa.”

10. ”Käännä ruotsiksi: Ylihuomenna.

V: Dagen efter.”

11. ”Miten lukkari liittyy Seitsemään veljekseen?

V: Ne menivät lopulta kouluun ja saivat lukkarit.”

12. ”Lukiossa kirjoitettiin essee tunnetusta espanja-laisesta maailmankirjallisuuden klassikosta. Eräs opiskelija oli kirjoittanut asiasisällöltään täydellisen vastauksen, mutta ei ollut millään muistanut, miten kirjan nimi kirjoitetaan, ainoastaan, miten se ään-netään. Aina, kun kirjan nimi mainittiin, tekstissä luki Donkey Hot.”

(Samastun tähän, koska luulin lapsena itsekin olevani menossa katsomaan näytelmää nimeltä Donkey Hot. Mitähän mahtaisi tapahtua kuumasta aasista kertovassa esityksessä?)

Olen opettajana joskus itsekin nauranut vedet silmissä opiskelijan vastaukselle. Yksi hupaisa tapaus sattui, kun pyysin opiskelijoita lähettämään tunnilla kirjoitetut esseet minulle sähköpostilla. Opiskelija kysyi, mitä laitetaan aiheeksi. Vastasin, että oma nimi + essee. Kohta inbox kilahti, ja olin saanut viestin: ”Ahmed SC”.

Että hyvin opiskelija tiesi, mitä tekstilajia oli juuri kirjoittanut!

Hauskinta oli, kun jaoin tarinan Instassa nimi sutattuna, ja työkaverini arvasi silti, kenestä opiskelijasta oli kyse. On selvää, että opettajat tunnistavat opiskelijan tekstin ensimmäisestä virkkeestä, mutta että kahdesta kirjaimesta! 😂

(Sanomattakin on selvää, että Ahmedin nimi on muutettu.)

Oletko sinä vastannut joskus ikimuistoisesti kokeessa?

Kulttuuri Kirjat Opiskelu