Kati Joutjärvi: Nimeltään Elias

Pikkulapsena olemassaolo oli vaivatonta, ei ollut sanoja eikä käsitteitä, joilla määritellä itseään. Ei ollut häpeää. Se syntyi vasta siitä, kun joku näki, kuuli tai aisti jotain, mitä ei olisi pitänyt olla.”

Nimeltään Elias (2025) on Kati Joutjärven esikoisteos. Se kertoo ysiluokkalaisesta Eliaksesta, joka ei ihan tiedä, mitä on. Rankka koulukiusaaminen on jättänyt jälkensä, ja kun Elias muuton myötä vaihtaa myös koulua kesken lukuvuoden, hän toivoo, että voisi aloittaa opiskelun puhtaalta pöydältä.

Alku ei kuitenkaan ole helppo, sillä vainoajat haistavat saaliin heti ensimmäisenä päivänä:

– Joo, en harrasta lätkää. En näillä lihaksilla.

Elias yritti kiusaantuneena heittää asian vitsiksi.

– No et tosiaan! Kaikkihan sen näkee, mikä sä oot, kuului ivallinen ääni toiselta puolelta luokkaa.

Ehkä lukijan helpotukseksi kirjan tunnelma ei ole täysin toivoton. Elias saa hyviä ystäviä ja kokee onnellisia hetkiä. Kiusaajien joukko on pieni. Nämä eivät kuitenkaan kestä edes nähdä Eliasta silmissään — tämä ei saisi olla olemassa.

Perhe-elämäkään ei ole mutkatonta: äiti ei tunnu hyväksyvän Eliasta sellaisena kuin tämä on, isä vetäytyy, sisko on muuttanut perhettä pakoon pääkaupunkiseudulle. Kun Elias kokee, että rakas mummokin on pettänyt tämän, mielen valtaavaa synkkyyttä on vaikea torjua.

Joutjärven kieli on kirkasta, dialogi luontevaa puhekieltä. Paikoin virkkeet ovat erityisen kauniita, ja niihin pysähtyy. Välillä kuitenkin tuntuu, että tekstissä selitetään liikaa, alleviivataan sitä, että Eliaksen puolella ollaan ja seksuaalisuus on moninaista. Ehkä se ei silti ole pahaksi näinä päivinä, kun J. K. Rowlingin kaltaiset ihmiset voivat möläytellä mitä tahansa.

Nostetaan siis esiin se, minkä Eliaskin pukee sanoiksi:

Esimerkiks mä saan luistella — jos mul on maila kädessä ja jos mä pysyn jäässä. Mut jos mä luistelen ilman mailaa ja kiekkoo ja satun tekeen hypyn, mä muutun jonkun näkökulmasta hintiks. Mul saa olla t-paita mut ei toppii, farkut mut ei farkkuhame, tennarit mut ei korkkareit. Koska mä oon poika. Jos mä oon tyttö, mä saan pukee mitä haluun. Mä en tajua.

Kulttuuri Kirjat

Tämä vai tuo – aiheena treeni

Liikunta-aiheisesta blogista bongattu treenaamisen this or that sai mietiskelemään muun muassa sitä, kumpi on parempi (tai pahempi), burpee  vai askelkyykkyhyppy.

Hidas aamu vai ylös, ulos ja lenkille?
Molemmat. Ensimmäisenä kaikessa rauhassa lenkille, sitten kaikessa rauhassa aamiainen ja aamutee.

Ilta- vai aamutreenit?
Aamutreenit. Päivä lähtee loistavasti käyntiin, ja kroppaan saa hyvän fiiliksen. Ei tarvitse myöskään odotella eikä seurailla kelloa: ”Joko täytyy lähteä? Ehdinkö aloittaa mitään? Mitä kerkeän vielä tehdä ennen lähtöä?”

Musa korvissa vai ilman?
Sekä että. Musiikki antaa treeniin buustia. Kävelylenkeillä tekee ihan hyvää kuunnella luonnon ääniä tai yleensäkin olla ilman jatkuvaa syötettä aivoille.

Yksin vai kaverin kanssa?
Sekä että. Treenaan aika paljon yksin mutta välillä ottaisin mieluusti mukaan kaverin. (Tai puolison – mutta se lienee ikuinen toteutumaton unelma.)

Juoksu vai pyöräily?
Juoksu, koska se onnistuu koiran kanssa. Hyötyliikuntapyöräily olisi jees, mutta asumme sellaisessa paikassa, että osan matkaa pyörän kanssa kulkeminen (maantien varressa olemattomalla pientareella) olisi aika turvatonta.

Sali vai ryhmäliikunta?
Crossfit eli ryhmäliikunta, jota voi harrastaa yksinkin.

Kahvakuula vai käsipainot?
Kahvakuula.

Vatsat vai punnerrukset?
Vatsat. Core on kaiken perusta, mutta kaiholla muistelen myös muinaista pyykkilautavatsaani.

Burpeet vai askelkyykkyhypyt?
Burpeet ovat pahoja, mutta askelkyykkyhypyt ovat vielä pahempia. Pelkät askelkyykyt olisivat oikein jees.

Venyttely vai foam roller?
Molemmissa on puolensa. Venyttely rauhoittaa ja rentouttaa, foam roller tuntuu (kipeän) hyvältä.

Tiukka ruokavalio vai fiiliksen mukaan?
Fiiliksen mukaan, koska tykkään liikaa vaaleasta leivästä ja herkuista. Ruokavaliossani on kuitenkin paljon hyvää.

Meal prepping vai suoraan pannulta?
Useimmiten suoraan pannulta tai sitten ihan vain leipää tai proteiinirahkaa, kun ei muuta jaksa. Joskus on virtaa myös ruoan etukäteisvalmisteluun, ja kyllähän se elämää helpottaa hurjasti.

Lisäravinteet vai ilman?
Pääasiassa ilman. Olen viime aikoina kokeillut kreatiinia, koska sen sanotaan olevan yksi harvoista todistetusti hyödyllisistä lisäravinteista. Sen on sanottu tuovan myös lisää energiaa, jonka tarpeessa kipeästi olen.

Palautusjuoma vai banaani?
Banaani. En kestä palautusjuomalitkua, ja nykyisin se aiheuttaakin yökkäysreaktion. Ja onhan bansku vähän luonnonmukaisempi palkkari myös.

Proteiniipatukka vai -juoma?
Molemmat, menee ehkä 50/50.

Aktiivisuusranneke vai ilman?
Useimmiten ilman. Rasitustason tuntee ilman älykelloakin, unen määrän näkee tavallisesta kellosta ja laatu tuntuu olossa. Koiranomistajalle tulee askeleita automaattisesti paljon, niitä ei tarvitse seurata. PK- ja VK-lenkeillä seuraan sykkeitä kellosta.

Tulokset vai hyvä fiilis?
Molemmat. Treeni saa aikaan hyvän fiiliksen, joka kestää helposti seuraavaan päivään. Tulokset motivoivat myös.

***

Muita terveyteen liittyviä postauksia:

Meal prepping ja terveellinen  ruokavalio

Miten motivoitua liikkumaan (ihan oikeasti)?

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Höpsöä