James Bowen: Bobin joulu

James Bowenin teos Bobin joulu — kissa joka toi joulumielen on kirja, jota en olisi ikinä kannen perusteella valinnut. Sitä kuitenkin kehuttiin Instagramissa jopa viiden tähden veroiseksi, joten lisäsin senkin joulukirjakavalkadiini.

Hyvin Bobin joulun parissa viihtyykin. Teos kertoo Jamesista, joka on elänyt vuosia asunnottomana ja huumeriippuvaisena. Myös välit vanhempiin ovat huonot, joten joulut eivät ole ikinä olleet Jamesille hyvää aikaa.

Kirjan tapahtumahetkellä Jamesilla on asunto, jonka sähkö- ja kaasumaksuihin miehellä ei ole varaa. Hänellä on myös rapusta löytynyt kulkukissa Bob, jonka hän on hoivannut kuntoon. Joulu on tulossa, mutta miten pitää koti lämpimänä juhlapyhien yli? James ja Bob lähtevät tienaamaan rahaa katusoitolla ja lehtimyynnillä. Kadulla he saavat toisilta pyyteetöntä apua ja antavat sitä myös itse.

Teos on sentimentaalinen ja opettavainen. Se muistuttaa hyväosaisia siitä, millaista päivittäistä selviytymistaistelua toiset ihmiset käyvät. Se osoittaa, että vaikka maailmassa moni asia kyynistää, on olemassa myös vilpittömästi hyvää tarkoittavaa väkeä. Sen sanoma on, että joulutunnelma tulee, kun saa huolehtia muista. Bobin joulussa on joulun henkeä kuin Saiturin joulussa konsanaan.

Kirjan parissa ei ole missään nimessä tylsää, vaikka voin kuvitella, että tietty pliisuus saattaa karkoittaa jonkun kuuntelijan. Hyvyyden puolesta ei kuitenkaan ehkä koskaan ole liikaa puhujia. Kaikkien joulu — tai elämä ylipäätään — ei ole onnellinen.

Miten sinä voisit tänä jouluna auttaa?

Blogiani seurannut saattaa tietää, että välitän erityisesti eläinten asemasta. Omien kulutusvalintojen lisäksi pyrin vaikuttamaan mieluusti tukemalla eläimiä auttavia tahoja, joista tässä muutama. Sivustoilla voi tehdä pieniä lahjoituksia tai tutustua muuten auttamisen keinoihin. Kiitos, jos välität. <3

Eläinsuojelukeskus Tuulispää

Eläinten turvakoti Saparomäki

Suomen eläinsuojeluyhdistys

Nyt vetäydyn lukemaan lomakirjoja. Vuoden vaihteessa on tulossa postauksia ainakin L. M. Montgomeryn omaelämäkerrasta sekä kuluneesta kirjavuodesta numeroina.

Kulttuuri Kirjat

Oma joulu

Senkun tulette vaa, mut mee ei avat ove.

Laina ja Voitto ovat kahdeksankymppinen pariskunta, joka viettää joulun mieluiten kahdestaan. Ilman lapsia, vihreitä kuulia tai muutakaan:

”Kuust ei ol ollenka varistamas. Voitto o noukkinu pihalt viimeses myrskys maahan puronnui lehmukse oksi ja laittanu nee kahre litra kurkkupurkki harottama. Laina o solminu erellisjoulusist lahjapaketeist jäänyist paketnaruist erifärissi rusetei kimpun täytte.”

Parilla on joulukoristeita, mutta niitä ei ripusteta mihinkään, koska ”koht nee taas oteta alas”. Telkkarista katsotaan Samu Sirkan joulutervehdys mutta ei joulurauhan julistusta.

Lainan ja Voiton joulurauhaa häiritsee naapuri, joka soittaa tuovansa kukkasen. ”- – kovan kiirun kans hee kuljettava yhres Voiton kans kaik tuvan tuali kamarin pual ja laittava oven kii. Kokemuksest hee tiätävä, et viaraitten kyläsoloaik piänene pualel, ko ei ol tualei.”

Kun vieraasta päästään, avataan lahjat: satiinipaituli ja pörrösukat Lainalle, vitsikirja Voitolle. Lahjaa valitessaan vaimo on ajatellut myös itseään: ”Mikkä ei ol nii hyvä ajaviätet ko maat seljäläs sänkys Voiton viäres ja kuulustel jo see hihittä. – – Ko piäne hetkenki o lupa olla ton miähen kans sama filti al ja tuntte hänen naurust tutiseva kylk oma kylkke vaste.”

Naapuria toivotumpi vieras on Kotipizzan lähetti. Aurajuusto ja salamin haju tuo Lainalle ja Voitolle oman joulun.

Heli Laaksosen murrepakinakirja Pursu tarinoi eri aiheista, mutta Joulu o Voito juhla ja Lainan kans muistuttaa kepeästi siitä, että jokaisen joulu voi olla omanlaisensa.

Itselle sopivasta joulusta kirjoittaa myös Me Naisten toimittaja Katja Sipilä tämänviikkoisessa pääkirjoituksessaan. Hän huomauttaa, että ”jos kulissit ovat kunnossa mutta lämpö puuttuu, puuttuu kaikki”. Hän onkin luopunut tiukoista rutiineista ja alkanut koota unelmien joulua pienistä palasista.

Minun jouluaattoni osaset ovat osittain perittyjä: on riisipuuroa, joulusaunaa ja -lahjoja. Yhtäkään laatikkoa tai kinkkua tässä taloudessa ei tosin ole ikinä syöty eikä syödä nytkään. Lapsuudenkodin päiväsaunakin on siirtynyt illan viimeiseksi ohjelmaksi. Eikä saunaa pestä erikseen jouluksi.

Hyvää omanlaista joulua!

Kulttuuri Kirjat