Huh! The Revenant on suorastaan hengästyttävän fyysinen elokuvakokemus. Massiivisuudestaan huolimatta elokuva tuntuu raikkaalta ravistelulta Tarantinon Kahdeksikon jälkeen. Molemmat ovat kolmetuntisia westernejä, mutta eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tarantinon rönsyilevästi sanailevan kamaridraaman rinnalla Alejandro González Iñárritun jättiläinen hengittää upeasti luonnon ehdoilla – ja harvoin sen majestettisuus ja raakuus näyttäytyvät yhtä kirkkaasti. Karhun seulaksi silpoma kehäraakki, jälleen […]

Suhteeni Tarantinoon on eräänlainen viha-rakkausaffair. Pulp Fictionilla oli erityisasema teini-iän elokuvaherätyksessäni, mutta senkin suhteen minulla on varaukseni. Toisaalta ei mikään ihme, sillä Tarantinon töihin ja olemukseen kuuluu tietty ristiriitaisuus. Miehinen testosteronihybris ja besserwissermäinen nörttiarroganssi, sävykäs dialogi ja ällöttävä väkivalta, kiistaton taidokkuus ja uppiniskainen aikuislapsimaisuus. Selkeä kulttiauteurin status hemmolla joka tapauksessa on, ja uusinta Hateful Eight […]

Uusi vuosi, uudet leffafestarit. 15-vuotisjuhliaan viettävä DocPoint valtaa nimittäin taas huomenna Helsingin valkokankaat. Isoksi kasvaneelle tapahtumalle voi antaa propsit pitkäjänteisestä dokumenttielokuvan esiin nostamisesta. Ei ole enää ihme eikä mikään nähdä muutakin kuin fiktiota teatterilevityksessä ja dokkaribuumistakin kai voi puhua. Itseäni kiinnostavat kovasti ainakin Sodankylässä missaamani Fassbinder-potretti sekä klassikko-osastolta Chris Markerin Sans Soleil, joka teki aikoinaan […]

Kaikilla hyvillä asioilla tuppaa oleman yksi huono puoli. Nimittäin se, että ne väistämättä loppuvat. Mad Menin päättymisen kanssa alan olla jo sinut, mutta nyt käyvät vähiin myös joululomalukemiseni sivut. Ja Patti Smithin M Train on ihana, loputtomine kahvikuppeineen ja sumuisine polaroid-kuvineen. Renesanssitaiteilijuuden lisäksi Smithissä on rakastettavaa omistautuva suhtautuminen juuri tietyn kahvilaan tiettyyn kulmapöytään sekä fetissinomainen […]

Jotkut elokuvat jäävät hämmentävällä tavalla luikertelemaan aivonystyröihin. Sellaiset, joista ei osaa sanoa pitävänsä tai ei-pitävänsä, tai edes miksi. Tuorein valkokangasversio Macbethistä on hieman sellainen. Näin elokuvan viikonloppuna ja yritän edelleen päättää mitä siitä ajattelen. Justin Kurzelin Macbeth kertoo tyranniksi leimatun skottikuninkaan tarinan klassisesti shakesperarilaisittain, mutta ei sittenkään aivan noudata perinteitä. Australialaisohjaajan elokuvan pääosissa nähdään ranskalainen […]

Toisinaan mikään ei varsinaisesti muutu, mutta kaikki on silti toisin. Yhtäkkiä ja varoittamatta. Andrew Haigh’n konstailematon ihmissuhdedraama 45 vuotta on nostettu vuoden parhaiden elokuvien joukkoon, eikä ihme. Itsevarman vähäeleinen tarina eläköityneen pariskunnan vuosipäiväjuhlaan johtavasta viikosta lepää rohkeasti näyttelijöidensä harteilla.  Kate ja Geoff viettävät mukavaa hiljaiseloa, ilmeisen onnellisena ja tyytyväisenä matkan varrella tekemiinsä valintoihin. Kunnes Geoffin […]

  Siihen havahtuu aina yhtä yllättäen. Taas on yksi vuosi takanapäin, toinen edessä. Halusipa tai ei, uusivuosi on myös jonkinlainen tilinteon hetki. Mitä jäi käteen, mitä odottaa tulevalta. Lupauksia en muista ikinä tehneeni, listoja joskus kylläkin.  Tykkään niitä myös lukea, analyysejä vuoden ilmiöistä, ihmisistä, kirjoista ja levyistä. Jälleen tulin löytäneeksi monta uutta hienoa artistia, joilta […]

Uusi Tähtien sota -leffa on saanut aikaan niin massiivisen pöhinän, että pakkohan se oli käydä kurkkaamassa. Ja mikä ettei, sillä oikeastaan Force Awakens on täydellinen joululomaleffa. Hyvin toteutettua seikkailuviihdettä, joka toimii isältä pojalle (tai äidiltä tyttärelle). Bonuksena löytyy tietenkin pikkukivaa nostalgiaa niille, jotka ovat riittävän keski-ikäistyneitä sellaisen päälle ymmärtämään. Samalla hommaa on päivitetty 10-luvun arvoihin, […]

Ai että, joululoma. Viimeisten toimistopäivien jälkeen aion VIHDOINKIN saattaa päätökseen erään mainosmiehen eeppisen saagan, fiilistellä Patti Smithiä ja lämmitellä mukillisella Blossan hyväksi todettua earl grey -glögiä. Jos Mad Menit on katsottu ja M Trainit luettu, kannattaa kurkata toimituksen joulukalenterissaan julkaisemat telkkarivinkit suloisempaan sohvaperunointiin. Tai vaihtoehtoisesti lukaista omani tästä, ta daa! HBO:n kehutussa Show Me a […]

Myönnetään heti kärkeen, että en ole jouluihminen. En omaa erityisiä jouluperinteitä enkä pidä pahimillaan viikon hipsutteluajasta, jolloin kaupunki sulkee ovensa ja tutut pakenevat kukin omaan kotikoloonsa. Ruoka tuppaa mielestäni olemaan parempaa ihan tavallisina viikonloppuina ja rajansa silläkin, kuinka pitkään jaksaa ”tunnelmoida” villasukissa kirjan (tai Netflixin) äärellä. Sanomattakin lienee selvää mitä mieltä olen kauppojen tungoksessa ähisemisestä. […]