Helmiä villisioille

Keväisin päässäni soi aina Tavaramarkkinoiden Kevät. Taukoamatta. Ei tarvita kuin viattomasti tiputteleva ränni tai hiirenkorvan esiaste lehtipuussa, niin tarjottavat salmiakit ja niiden kohtalokkaat seuraukset alkavat soida jatkuvalla soitolla. Opin kappaleen aikoinaan lukion musiikkitunneilla, mutta vaikka Kalliosta on tultu melkoisen kauas, keväisin palaan edelleen kulkemaan Hakaniemen rantaa. Siihen nähden, että kevät on eloon heräämisen ja riemun aikaa, on melkoisen synkistelevää pyörittää päässään kerta toisensa jälkeen sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa…

Syyslauluni, Syyslaulu, ei ole juurikaan hilpeämpi. Sekin on toiminut vuodenajan tunnusmusiikkinani jo yli vuosikymmenen. Tänä vuonna löysin sille kuitenkin uutta käyttöä.

Päivittelin ystävälleni, kuinka epäröin pyöräillä villisikoja kuhisevan metsän läpi kotiin, vaikka matkaa onkin vain puolitoista kilometriä. Olen kelvoton kansalainen enkä ole saanut hankittua pyörääni uutta lamppua rikkoutuneen tilalle. Ystäväni kertoi laulavansa samasta syystä aina pimeässä pyöräillessään, mahdollisimman kovaa ja korkealta.

Olen testannut kikkaa nyt kolme kertaa, eikä villisioista ole näkynyt vilaustakaan. Tiedä sitten, mitä ne pitävät konsertistani. Ainakin ne osaavat Syyslaulun pian ulkoa, sillä yhdessä metsämatkassa ehdin aina laulaa ensimmäisen säkeistön kertaalleen suomeksi ja toisen kerran alkuperäissanoituksella ruotsiksi.

https://youtu.be/JeowjtBRjLo