Tag: vanhemmuus

Kun katselen lastani toisten joukossa päiväkodissa, tunnistan hieman yllättäen itseni. Tuollainen minäkin aikoinaan ikäisteni seurassa kai olin: kuin hieman jälkeenjäänyt outolintu, hölmö maalaisserkku kaupunkilaisten keskellä. En käsittänyt lasten välillä sinkoilevia pelejä, en ymmärtänyt mihin niillä pyrittiin. Minulle ihmissuhteet olivat mutkattomia ja suoraviivaisia: niille, joista pidettiin, oltiin mukavia, kaikkiin muihin suhtauduttiin välinpitämättömästi. Mieleeni ei yksinkertaisesti tullut […]

Mitä enemmän siirtyy lasten maailman ulkopuolelle, toteuttamaan omia kiinnostuksenkohteitaan, keskittymään monimutkaisiin asioihin, joihin lapsilla ei ole pääsyä – mitä enemmän elää aikuiselämän ehdoilla, sitä vähemmän osaa enää pysähtyä pienen ihmisen luo, nauttia pitkiksi venyvistä hetkistä tutkimusretkeilijän kanssa, upota verkkaaseen, tarunhohtoiseen maailmaan. Sitä kärsimättömämmäksi muuttuu. Vielä hetki sitten aika oli verkkaisempaa. Ihailin pientä Tiitiäistä, joka huomaamattamme […]

”Ehkä mä haenkin Kallioon.” En koskaan unohda tilannetta, jossa Rumpukarhu sanat minulle heitti. Seisoimme Perun-kotimme pihalla, yllä sinisenä hehkuva toukokuun taivas, vieressä suoraan pihamaalta lähtevä vuorenrinne, ympärillä sadekauden jäljiltä vehreytynyt maa ja sinne tänne loikkiva Negrita. Sille piti heittää keppiä joka lauseen välissä. Aamupäivät olivat huolettomia, lasten piti ottaa mototaksi Urubambaan vasta lounaan jälkeen; yläkoulun […]

Kun nukkekoti valmistui, lapsi olikin jo iso.