Istuimme ylälauteiden kuumuudessa, kiuas kihisi ja iho punoitti puuta vasten, kun huokaisin ystävälleni: Kuinka toivoisinkaan, että elämäni olisi kokonaisuudessaan jonkinlainen käsitettävä lammikko. Toki siinä saisi olla sirpaleista rantaa, kallioisia poukamia ja viiltäväkaislaista suistoa – en tarkoitakaan mitään täydellistä kirkasta vuoristolampea. Mutta kun nyt tuntuu siltä, että… Täällä (elehdintää vasemmalle) on jotain katkonaista sahalaitaista viivaa. Tässä […]

Kallion lukion tapahtumapäivässä. Vilkaisen Rumpukarhun fysiikantuntia, siirryn sitten viereiseen luokkaan seuraamaan englanninopetusta enkä ole tunnistaa luokan edessä seisovaa vanhaa naista entiseksi ruotsinopettajakseni. Muita äitejä ja isiä näkyy tunneilla ja portaikossa; ja niin kuin Rumpukarhu yritti esittää, ettei kenenkään vanhempia ollut tulossa. Olen täpinöissäni, hakeudun tuntemattomien opettajien puheille. Killin luokassa minusta kirjoitetaan kirjallinen muotokuva. Kun tunnit […]

Kun lumi alkaa Helsingissä sulaa, oloni on päivä päivältä levottomampi. Sisimmässä kihelmöi; soitto voi tulla nyt hetkenä minä hyvänsä. Sitkeästi teen seuraaville päiville vielä suunnitelmia, jotta en puutuisi tahmeaan odotteluun. Jalkakäytävät paljastuvat hitaasti kinosten alta, märkä hiekka kimmeltää auringossa ja ilma on täynnä ääniä. Ja eräänä kauniina sunnuntaiaamuna kutsu sitten tulee. Pakkaan tavarani, pakkaan nuorimmaiseni, […]

Ei kiitos, en halua. En halua jutella robotin kanssa. En tahdo, että jokaisella avaamallani verkkosivulla tekoäly arvailee, mitä kaipaan. En halua syöttää tietoja, luoda profiilia, en hitto vie ladata sovellusta. Haluan oikeita ihmisiä. Oikeita ihmisiä senkin uhalla, että heillä on toisinaan huono päivä, että he tiuskivat tai tuhahtelevat, antavat vääriä vastauksia. Senkin uhalla, että joudun […]

Kuun viimeisenä päivänä tuntuu, että talvi on päättänyt jättäytyä helmikuuhun. Tiitiäinen on ollut neljä päivää vatsataudissa, ja kun pääsen vihdoin ulos, lumi on raskasta ja märkää ja kulkutiet täynnä loskaa. Lumi ei ole sulanut kertaakaan koko kevättalvena, päinvastoin sitä on tullut usein lisää; viimeksi kunnon pyry tukki reitit parinkymmenen sentin puhtaanvalkoiseen vitiin vasta toissa päivänä. […]

Kun aurinko laskee tunturissa, taivaanranta värjäytyy ensin pakkasensameaan oranssiin. On kuin aurinko tekisi hiljaista, kaunista kuolemaa, mikä saa kiitollisuuden vielä läikähtämään ennen lopullista pimeyttä. Kun valo on enää piste horisontissa, syttyy sen eteen, jonnekin vaaran alarinteelle, kuitenkin vielä säkenöivä purppurainen kokko. Kuin valtava violettiin vivahtava virvatuli. Ja sitten, ja sitten: tunturin vastapuoli, koko toinen taivaanranta, […]

Kaksi elämäni ihmistä on tullut tänä vuonna tiensä päähän. Minä olen parin vuoden päästä nelikymppinen*. Mihin aika oikein hujahti? Kun ystäväni Johanna vietti 30-vuotissyntymäpäiviään, hän lausui ikuisesti mieleeni jääneet sanat: kun täyttää kolmekymmentä, tajuaa, ettei voi enää elää ajatellen vain mitä musta tulee; nyt on väkisinkin jo jotain. Minulla oli silloin vielä pari vuotta aikaa […]

Pannaanpa likka kääntämään sotaromaani*! Ja vielä niin nuori, ettei se ole ehtinyt kuulla sotakokemuksista edes isovanhemmiltaan, ja niin pasifisti, että kaikki sen miespuoliset kaveritkin ovat käyneet sivarin. Noh, yrittänyttä ei laiteta. Aivan kylmiltään en kuitenkaan ollut valmis työhön ryhtymään. Tartuin siis myös Väinö Linnan Sotaromaaniin. Olin toki lukenut kirjan silotellun version, tutun Tuntemattoman sotilaan lukioaikana, […]

”Ehkä mä haenkin Kallioon.” En koskaan unohda tilannetta, jossa Rumpukarhu sanat minulle heitti. Seisoimme Perun-kotimme pihalla, yllä sinisenä hehkuva toukokuun taivas, vieressä suoraan pihamaalta lähtevä vuorenrinne, ympärillä sadekauden jäljiltä vehreytynyt maa ja sinne tänne loikkiva Negrita. Sille piti heittää keppiä joka lauseen välissä. Aamupäivät olivat huolettomia, lasten piti ottaa mototaksi Urubambaan vasta lounaan jälkeen; yläkoulun […]

Juna vie minut Ouluun, sitten linja-auto Iihin, joka toistaiseksi on minulle pelkkä piste kartalla. Olen saanut residenssipaikan ystäväni kanssa iiläisestä taidekeskuksesta, ja siellä on tarkoitus viettää seuraava kuukausi.