Sirpaleisuudellisuudesta

Istuimme ylälauteiden kuumuudessa, kiuas kihisi ja iho punoitti puuta vasten, kun huokaisin ystävälleni:

Kuinka toivoisinkaan, että elämäni olisi kokonaisuudessaan jonkinlainen käsitettävä lammikko. Toki siinä saisi olla sirpaleista rantaa, kallioisia poukamia ja viiltäväkaislaista suistoa – en tarkoitakaan mitään täydellistä kirkasta vuoristolampea. Mutta kun nyt tuntuu siltä, että… Täällä (elehdintää vasemmalle) on jotain katkonaista sahalaitaista viivaa. Tässä (näyttävä kaari oikealle) tämmöinen epämääräinen möykky. Täällä joku räjähdysalue ja täällä risteilevää sotkua.

Eikö näitä kaikkia saisi mitenkään sinne samaan lammikkoon?