Agnostikon juhlakalenteri

Sain idean viimeviikkoiseen kirjoitukseen ajauduttuani juttelemaan sohvasurffarimme kanssa uskonnoista ja juhlista jokin aika sitten. Hän oli syntynyt ja asunut muutamassa Kaakkois-Aasian maassa, mutta matka Eurooppaan oli hänelle ensimmäinen, ja suuri osa Euroopan juhlista ja tavoista yleensäkin olivat hänelle uusia. Selitin, kuinka olin pari vuotta aikaisemmin kyllästynyt tyhjän juhlimiseen, tutustunut vaihtoehtoisiin juhlaperinteisiin ja luonut perheellemme oman Agnostikon vuosikalenterin. Huomasin, kuinka paljon helpompaa oli kertoa omista epätavallisistakin juhlaperinteistä ihmiselle, jolle joka tapauksessa kaikki kuulosti vähän kummalta (kuten hänen perinteensäkin minulle). Tässä joitakin otteita kalenteristamme:

31.12.-1.1.: Uusivuosi

Kun vuosi vaihtuu uuteen, ollaan salaperäisesti tutun menneen ja tuntemattoman tulevan rajamailla. Ystävät kerääntyvät yhteen, lapsetkin saavat valvoa puolenyön hetkeen. Tehdään menneeseen katsova rituaali, vaikkapa paperille kirjoitetun asian polttoseremonia, jutellaan haaveista ja unelmista ja tehdään ehkä muutama leikkimielinen ennustus. Lapsille on usein merkittävää pohtia, miten vuosi on heitä muuttanutkaan ja miten erilaiselta heidän elämänsä näytti vuosi sitten samaan aikaan. Kun keskiyö koittaa, kilistämme kaikki yhdessä laseja ja toivotamme vuoden tervetulleeksi. Usein tanssi jatkuu vielä myöhään yöhön.

14.2.: Ystävyyden päivä

Perinteisenä Valentinuksen päivänä meillä juhlitaan – muusta maailmasta poiketen ja suomalaiseen perinteeseen nojaten – nimenomaan ystävyyttä. Meillä korostuvat erityisesti kaukana olevat ihmissuhteet, koska koko perheellä on tärkeitä ihmisiä eri puolilla maailmaa. Askarrellaan, kirjoitetaan ja lähetetään postikortteja joillekin, viestitellään toisten kanssa ja kolmansille soitetaan videopuhelu. Jutellaan ystävyyden merkityksestä ja kerrotaan kaukana(kin) oleville ihmisille, että he ovat meille tärkeitä.

Maalis-huhtikuu: Pääsiäinen

Pääsiäisenä juhlitaan Easter– ja Ostern-sanan alkuperäismerkityksessä kevään heräämistä. Käydään perheenä metsäkävelyllä ja kerätään vehreitä nokkosia. Ihmetellään luonnon uudelleensyntymistä pitkän talven jälkeen ja koristellaan koti silmuilla olevilla oksilla. Sitten valmistetaan juhla-ateria, johon kuuluu nokkoslettujen lisäksi muita vihreitä ruokia: vaikkapa valkosipulissa vokattua parsakaalia ja viherpirtelöä. Kevään heräämistä symboloivat lisäksi puput ja pääsiäismunat, ja lapset saavat etsiä suklaamunia puutarhasta. Painetaan ensimmäiset vihannesten siemenet multiin ja ikkunalaudalle itämään.

Easter egg huntSyyskuun viimeinen sunnuntai: Satojuhla/kekri/Thanksgiving

Sadonkorjuujuhlaan kutsutaan ystäviä ja naapureita brunssille puutarhaan. Iloitaan ruoasta, jonka maa on meille kuin tyhjästä tuottanut. Oma kasvimaa on kukkeimmillaan, vaikka keskikesän marjojen ja vihannesten aika onkin jo ohi. Kattaukseen kuuluu kaikkea, mikä lähiympäristössä juuri silloin on kukkuroillaan: kurpitsaa, salaatteja, luumuja, omenoita ja paljon muuta. Aurinko lämmittää vielä niin, ettei ulkona joudu palelemaan.

3.10. Maailman yhtenäisyyspäivä

Lokakuun kolmantena täällä juhlitaan Saksojen yhtenäisyyden päivää Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen muistoksi. Kaikkien virallisten pyhien kohdalla, jolloin koulut ja kaupat ovat kiinni ja koko Saksa juhlii, juhlitaan meilläkin aina jotain; olisihan järjetöntä ripotella omia juhlapäiviä sinne tänne ja alkaa sitten vaatia vapaapäiviä koulusta ”kun meillä on Chomsky-päivä”!* Saksojen yhdistyminen on itsessäänkin toki juhlimisen arvoinen asia, ja lapset kuulevat siitä joka vuosi jo koulussa paljon. Olemme kuitenkin laajentaneet näkökulmaa ja juhlimme maailman yhtenäisyyspäivää. Teeman alla voi käsitellä monenlaisia painavia aiheita, kuten valtioiden epätasa-arvoa, siirtolaisuutta, köyhyyttä, nykyajan orjuutta ja myönteisiä hankkeiden ongelmien ratkaisemiseksi.

24.-25.12. niukkuuspäivä ja joulu

Jouluna, Yulena, juhlitaan oikeastaan kahta asiaa. Yhtäältä talven synkintä ja pimeintä hetkeä, joka kuitenkin kääntyy kevääseen päin, aurinko tekee paluun ja päivät alkavat pidetä. Toisaalta kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä meillä on talven pimeydessä ja hiljaisuudessakin: toisemme, läheisemme. Koti koristellaan kuusenoksilla, kynttilöillä ja muilla pienillä valoilla sekä auringosta muistuttavilla kimaltavilla köynnöksillä, ja annetaan ja saadaan lahjoja. Koti täyttyy mausteiden tuoksusta, joita ei vuoden muina aikoina käytetä.

Joulua edeltää niukkuuspäivä, jolloin syödään vain näkkileipää, puuroa ja vettä. Muistetaan niitä, joille niukkuus ei ole kerran vuodessa tehtävä valinta. Leivotaan ja viedään salaa ”tonttuina” joululeivonnaisia jollekulle, vaikkapa naapureille. Pyritään auttamaan myös apua tarvitsevia, ja ainakin tehdään lahjoituksia tärkeisiin kohteisiin.

Joulupäivänä pidetään suuret sukupäivälliset, jossa ”suku” ymmärretään kuitenkin laveasti ystäviksi, sillä eihän meillä Saksassa sukua ole. Käydään yhdessä puusaunassa; istutaan kaikki notkuvan pöydän ääreen ja syödään valtaisa, pääösin keskitalven juureksista tai satokautena säilötyistä aineksista koostuva, perinneruokia sisältävä ateria; sitten lauletaan ja soitetaan kauniita joululauluja yöhön saakka.

*)Ei ole.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *