Aihetta juhlaan

DSC_1712 (2).JPG

Jokin aika sitten sain tarpeekseni juhlista.

Tarkkaan ottaen sain tarpeekseni vuosittaisista perinteistä, jotka eivät merkitse väljähtäneen hillopullankaan vertaa. Nuorempana sitä saattoi panna pystyyn spontaanit naamiaiset vain siksi että oli lauantai, mutta näin varttuneempana, perheellisenä ja eritoten vieraalla maalla vieraitten tapojen keskellä elävänä alkaa kaivata oikeita vuosittain toistuvia juhlintoja. Niitä, jotka lapsena loivat hieman salaperäisen, hartaan olon ja palasivat tapoineen joka vuosi uudelleen.

Juhliminen on arvokasta. Se tuo ihmiset yhteen ja kasvattaa yhteishenkeä: joko suvun, naapuruston, työpaikan tai ystäväpiirin yhteenkuuluvuutta. Juhla katkaisee arjen ja suo arvokkaita lepohetkiä. Juhlilla voidaan osoittaa kunnioitusta tietyn henkilön saavutuksia kohtaan tai pysähtyä pohtimaan tiettyjä aiheita ja arvoja. Juhlissa saa tehdä asioita, joihin ei muuten olisi tilaisuutta. Juhliminen voi opettaa jälkikasvulle historiaa, etiikkaa ja filosofiaa. Riitit ja rituaalit ovat nykymenossakin merkittäviä.

DSC_1641 (2).JPG

Ja juhlissa on hauskaa!

Joulu ei tietenkään ole minnekään kadonnut. Sen merkitys vain on. Kristillisen menneisyytemme myötä vuosittain toistuvat juhlat pohjaavat yhä siihen, mitä Jumala poikineen on hyväksemme tehnyt. Sekularisoituneessa Euroopassa, jossa suuri osa käy kirkossa korkeintaan ”tunnelman vuoksi”, jumalallisten juhlien juhlimisessa on tiettyä absurdiutta. Toiset selittävät kristilliset pyhät itselleen sopiviksi, koska uskovat kuitenkin johonkin pyhään tai nauttivat joulunajan hartaudesta – mutta Jeesuksen syntymäjuhlassahan nimenomaan ei ole kyse yleisestä pyhyyden tunnusta vaan siitä, että neitsyestä siinnyt Jumalan poika on saapunut maailmaan, ja vain hänet sydämeensä ottava saa syntinsä anteeksi ja pääsee ikuiseen elämään Jumalan valtakunnassa.

Kun alkaa tarkastella suomalaista juhlakalenteria, se on itse asiassa vallan täynnä myös uskonnottomia juhlallisuuksia. On suomalaisen kulttuurin päivää, suomalaisuuden päivää ja YK:n päivää. Mutta mitä iloa on juhlista, jotka ovat olemassa vain paperilla? Milloin viimeksi juttelit lasten kanssa Minna Canthista ja kutsuit ystävät sankoin joukoin tanssimaan tasa-arvon päivää? Milloin panit kekkerit ja runomaratonin pystyyn suven ja runon päivänä? Entäpä jos suomalaisen musiikin päivänä musiikki raikaisi aamusta iltaan, ja herra Runebergin kuivakasta nimikkoleivoksesta innoittuneena haukkailtaisiin vaikka alangonpasteijaa, baddingpiirakkaa tai juicentorttua?

Jumalattomille on lähinnä uusivuosi, vappu ja juhannus; siinä se. Minä kaipaisin kuitenkin enemmän. Kristillisten juhlien juhliminen asiaan vähääkään uskomatta on mielestäni tarpeeton loukkaus kaikkia tosissaan uskovia kohtaan. Lisäksi pidän juhlimista tärkeiden ihmisten seurassa itsessään liian arvokkaana siihen, miten moni nykyään suhtautuu juhlapäiviin:”Juhlitaan nyt sitten näön vuoksi, kun kalenteri kerran niin näyttää.” Jos kristillisyydestä luopuminen pudottaa koko juhlalta pohjan eikä pohjaa rakenneta uudelleen, silkka tyhjän juhliminen oli minusta – no, tyhjää.

Ympäri maailmaa juhlistetaan hyvin erilaisia asioita. Eri uskonnoilla on omat juhlansa, samoin eri kulttuureilla omaan historiaansa pohjaavat pyhäpäivät. Traditiot, joiden mukaan vuonna 2019 juhlamme juhlimme, ovat enemmän tai vähemmän sattumankauppaa ja usein tuoreempia kuin kuvittelemme. Vaikkapa Joulupukki on nykymuodossaan tunnettu vain reilut sata vuotta, ja Hollannin mustaihoinen joulupoika tai Espanjan joulupökäle herättävät muunmaalaisissa suurta hämmennystä. Suuri osa ”perinteikkäinä” pidetyistä jouluruoista on vasta 1900-luvun perua. Lisäksi Suomen ulkopuolella saa useimmissa maissa osakseen huvittuneita hymähdyksiä, jos erehtyy kysymään ”mitä tässä maassa syödään jouluna?” – samanlaista yhtenäistä jouluruokaperinnettä kuin piskuisessa Suomessa ei monissa suuremmissa maissa tunneta.

Perinteet voi siis aivan hyvin keksiä itsekin! Jos siltä tuntuu, mikään maailmassa ei estä juhlimasta pääsiäistä vaikkapa Tähtien sotien kunniaksi, tai kunnioittamasta joulun sijaan Noam Chomsky Dayta (kuten Captain Fantastic -elokuvassa). Thaimaalaisilta voi omaksua Loi Krathong -jokijuhlan tai Yhdysvalloista rasismin ja syrjinnän vastaisen Martin Luther King -päivän. Koko perheen voimin voidaan pukeutua viikonlopuksi ewokeiksi, tai Chomskeiksi, tai vaikka smokkeihin. Ja kutsua kaikki samanmieliset mukaan!

20180331_134201 (2).jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *