Kirjavinkki ulkosuomalaislapsille

20181120_104321 (2).jpg

Kesäviikkoina Suomessa kierrän kärppänä kaikki kirpputorit ja kirjastojen poistohyllyt ja etsin lapsille suomenkielistä luettavaa. Niin Rumpukarhu kuin Tuulitukkakin lukee sujuvimmin saksaksi, minkä vuoksi luemme heille vielä useimpina iltoina ääneen suomeksi tai englanniksi. Tänä kesänä käteen tarttui todellinen loistoteos.

Riikka Ala-Harjan Kahden maan Ebba on vuonna 2017 ilmestynyt lastenromaani. Sen minäkertoja on 10-vuotias Helsingissä asuva Ebba, jonka vanhemmat ovat eronneet. Saksankielistä koulua käyvä Ebba elää äitinsä kanssa Suomessa, mutta lentää lomilla saksalaisen isänsä luo Berliiniin.

Siinä pääpiirteittäin romaanin asetelma, jonka vuoksi tartuin kirjaan enempiä miettimättä siihen kirpputorilla törmätessäni. Se tuntui olevan kuin meitä varten kirjoitettu. Tuulitukka ja Rumpukarhu eivät toki elä eroperheessä eivätkä joudu lentelemään joka lomalla perhettään tapaamaan, mutta omat juuret, identiteetin rakentuminen ja tunne aina vähän väärässä paikassa olemisesta ovat meidän kolmen kulttuurin perheessämmekin merkittäviä teemoja.

En kuitenkaan voinut arvata, kuinka oivaltavasti kirjoitettu ja puhutteleva Kahden maan Ebba olisikaan! Ala-Harja on kirjoittanut päähenkilön suuhun hyvin uskottavia sanoja, eikä lapsen suuttumustakaan ole aikuisen auktoriteetilla latistettu tai siistitty. Ebba käy käytännön tasolla läpi ajatuksia kahdessa maassa asumisen ikävyydestä: miten toivoo, että toinenkin vanhempi pääsisi näkemään omaa arkea. Miten toinen vanhempi ostelee aina uusia asioita, koska näkee lastaan niin harvoin, ja miten lähivanhempi jupisee siitä. Miten ikävää on lähteä viikoksi kotoa, kun kavereiden kanssa on juuri hyvät jutut kesken – vaikka toisaalta haluaa lähteä, koska ikävöi kovasti kaukana asuvaa vanhempaa.

Ala-Harja tietää toki, mistä kirjoittaa, sillä on itse kokenut kahden kulttuurin eron ja isäänsä vähän väliä tapaamaan lentävän tytön äitiyden.

Hankaluuksista huolimatta Ebba on kuitenkin hyväksynyt kahden kotimaan välillä reissaamisen, ja romaanin yleisvire on selkeästi myönteinen. Vaikeissa uusperhekuvioissakin Ebba alkaa nähdä kirjan loppupuolella valoa. Monikulttuuristen perheiden lisäksi tässä voisi siis olla oiva teos uusperheiden lapsille.

Kirjassa on sivuja vain hieman yli sata, ja ne oli luettu alta aikayksikön. Meillä on usein vaikeuksia löytää kirjoja, joista innostuisivat sekä 7- että 9-vuotias, mutta tämä oli sellainen kirja. Rumpukarhu alkaa tulla ikään, jossa tyttöpäähenkilöt aiheuttavat jonkin verran epäilystä, mutta Ebbassa epäilykset hälvenivät jo muutaman luvun jälkeen. Teoksen hauskat kohdat saivat lapset nauramaan ääneen ja tarina tempasi mukaansa. Kaikkein vaikuttavinta oli kuitenkin lapsissa näkyvä häkellys siitä, etteivät he olekaan ainoita outoja: kun Ebba kertoi Suomessa ikävöivänsä Saksan asioita ja Saksassa Suomen juttuja, Rumpukarhu ja Tuulitukka tajusivat täysin, mitä hän tarkoitti.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *