Matkapäiväkirja Toscanan vuorilta, osa I

20171024_175002 (2).jpg

Teimme syyslomamatkan pienelle maatilalle Capezzano Monten vuoristokylään Italiaan. Tämä on matkapäiväkirjani ensimmäinen osa.

Ensimmäinen päivä, lauantai

Herätys yöjunassa lauantaiaamuna ennen kuutta; lähtiessämme tutustumaan Firenzeen on vielä pimeää ja kadut hiljaisia. Seitsemässä tunnissa ehdimme kävellä pitkän lenkin ja nähdä paljon. Iltapäivällä hyppäämme Livornon suuntaan menevään junaan ja vaihdamme Pisassa toiseen, joka vie meidät Pietrasantan pikkukaupunkiin. Sieltä tilanomistaja Laura poimii meidät kyytiin kapoisella autollaan ja ajaa mutkittelevaa yksikaistaista vuorenrinnetietä talolle, joka on oleva kotimme seuraavan kahden viikon ajan.

20171023_102444 (2).jpg

Toinen päivä, sunnuntai

Heräämme ensimmäistä kertaa kattohuoneessamme 1500-luvulla rakennetussa kolmikerroksisessa kivitalossa. Avaamme punaiset ikkunaluukut ja katsomme alas puutarhaan; on harmaa päivä. Yöllä olemme heränneet kahdesti katolle ropisevaan rankkasateeseen. Tuulitukka katoaa heti aamusta piirtelemään T:n, perheen nuorimmaisen kanssa, eikä lähde mukaan edes iltapäivällä, kun Redin ja Rumpukarhun kanssa teemme kävelyretken kylän ylemmille rinteille. Illalla pyydämme saada tehdä jo jotain, vaikka onkin sunnuntai ja virallisesti vapaapäivä, ja niin jauhamme vielä pimenevässä illassa viime vuoden maissit käsimyllyllä polentajauhoksi.

20171030_161808 (2).jpg

Kolmas päivä, maanantai

Kasvimaat ovat jyrkillä rinteillä ja täynnä pieniä oliivipuita, joiden oliivit alkavat olla mustia ja kypsiä. Kaikkialla tuoksuu villiminttu voimakkaana. Alhaalla on myös aasien ja hevosten pieni laidun, katos sekä uusi satulavarastorakennus, jonka lattiaa ryhdymme tänään tasoittamaan.

Vanha kivitalo seisoo pienen tilan korkeimmalla kohdalla. Talossa kaikki on ainakin sata vuotta vanhaa marmoria: pesualtaat, keittiön tasot, pihan kiveys ja pöytä. Pihan alemmassa osassa on kaksi pitkää puupöytää, joiden katoksena on rehevä viinirypäleköynnös. Rypäleet ovat erilaisia kuin mikään, mitä olen koskaan syönyt, ja maistuvat aivan mansikalta. Totumme pian popsimaan niitä päiväsaikaan, sillä emme ole vielä tottuneet kello kahden myöhäiseen lounaaseen.

20171027_164826 - Copy.jpg

Mikä workaway?

Workaway on vuonna 2002 perustettu kansainvälinen yhteisö, jonka kautta on mahdollista hakea vapaaehtoistyötä tai vapaaehtoistyön tekijöitä. Vapaaehtoisrupeamat ovat useimmiten lyhytkestoisia, viikosta muutamiin kuukausiin, ja työ vaihtelee lastenhoidosta talonrakennukseen ja maatilatöistä erilaisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Workaway on hyvin laaja verkosto; useimmissa maissa isäntäjäseniä on useita satoja ja Italiasta niitä löytyi yli 3000. Samantyyppisiä vapaaehtoistyötä välittäviä sivustoja ovat mm. HelpX ja WWOOF.

Perheemme on toiminut Workawayn ja WWOOF:n kautta jo vuosia sekä isäntänä että vapaaehtoisena. Ellemme matkaa tapaamaan ulkomailla asuvia ystäviä, lähdemmekin lomilla useimmiten töihin maatiloille, joiden kautta on helppo tutustua paikallisiin ihmisiin ja erilaisiin tapoihin elää. Workaway ei tarkasta sen sivustolla esiintyviä isäntäpaikkoja, joten vapaaehtoiselta vaaditaan omatoimisuutta ja järkevää varovaisuutta isäntien valinnassa. Kaikki eivät myöskään ota vastaan lapsiperheitä, ja koska meille on ollut tärkeää, että lapsillamme on tilalla samanikäistä seuraa, on sopivan paikan etsimiseen toisinaan täytynyt käyttää etukäteen useita viikkoja.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *