Matkapäiväkirja Toscanan vuorilta, osa II

20171024_175044.jpg

Viides päivä, keskiviikko

Taas kaunis aurinkoinen aamu. Siirrymme lapioinemme ja kottikärryinemme aasinlantavuoren päälle ja kärräämme sitten kahteen asti sontaa kasvimaille seuraavaa vuotta varten. Tulee kuuma päivä, ja työ oli melkoisen hikistä. Rumpukarhu, Tuulitukka ja perheen 7- ja 11-vuotiaat T ja A leikkivät pihalla edellisenä päivänä yhdessä keksimäänsä leikkiä, jossa pyöristä, tuoleista, skeittilaudoista ja muusta sopivasta rakennetaan esterata. Lounasta syömme jo toista päivää ulkona rypäleköynnösten alla. Ruoan jälkeen kävelemme pari kilometriä vuoristotietä ja oikopolkuja alas Pietrasantaan, missä maistelemme italialaista cocktailia ja sormenpään kokoisia leivoksia. Lähtiessämme kiipeämään takaisin ylös on aurinko jo laskenut, mutta saamme kuin saammekin liftattua kyydin kotiin.

20171101_153921.jpg

Seitsemäs päivä, perjantai

Ensimmäinen viileähkö päivä sitten sunnuntain, mutta parempi niin, sillä pääsemme jälleen lannanlevityspuuhiin. Nyt kärräysmatka on pidempi, sillä lantaa on vietävä edellisenä päivänä puhdistamillemme ylärinteiden tomaattimaille asti. Viimeiset kaksi tuntia vietämme vielä rikkaruohoja kaalimaasta kitkien. Iltapäivällä opetan Tuulitukkaa ja T:tä virkkaamaan yrittäessäni pitkästä aikaa itsekin neuloa jotain. Laurakin liittyy puikkoineen seuraan, ja kun mukavasti lämmittävä ilta-aurinko tulee esiin, siirrymme ulos merinäköalapaikalle. Rumpukarhu on edellisenä iltana yllättäen löytänyt yhteyden itseään viisi vuotta vanhemman M:n kanssa, ja juoksee nyt onnellisena ympäri kylää seuranaan M ja kaksi naapurista löytynyttä saksalaista turistipoikaa. Illalla on vielä kauan odotettu jokaperjantainen pizzaillallinen pihan pizzamökissä.

20171029_150842 (2).jpg

Yhdeksäs päivä, sunnuntai

Teemme koko päivän vaelluksen kotitaloltamme toisen maailmansodan aikaiseen natsihävityskylään Sant’Annaan ja takaisin. Upea reitti, huikeita maisemia, erämaaoloa ja pysähdyttävä kylä. Puhumme lasten kanssa paljon sodasta ja kansallissosialismista. Paluumatkalla lasten jalkoja jo painaa. Kun vihdoin pääsemme kotiin, aurinko on jo laskenut.

20171029_141653.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *