Töttöröö! Se on fanfaarien paikka! Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen juttuni tähän blogiin. Juttu löytyy täältä ja kertoo loppuraskauden kyllästyneistä tuntemuksista. Pikkusiskoa odotettiin syntyväksi jo aika kiivaasti. 

Toisaalta tuntuu, että tuosta vuodentakaisesta syyskuun päivästä on iäisyys aikaa. Blogi on elänyt sen jälkeen omaa elämäänsä aktiivisine ja hiljaisine kausineen. Toisaalta taas tuntuu, ettei siitä mitenkään voi olla jo vuotta. Mihin tämäkin vauvavuosi katosi? 

Vastaus löytyy blogiarkistosta. Se katosi siihen, että pikkusisko lopultakin syntyi. Sen jälkeen esimerkiksi

• oltiin onnesta soikeana
• valmisteltiin ja juhlittiin nimijuhlia
• sopeuduttiin vauvan rytmeihin
• oltiin väsyneitä ja vielä väsyneempiä
• elettiin lapsiperheen arkea niin ettei ehditty kolmeen kuukauteen bloggaamaan
• juhlittiin itsenäisyyspäivää, joulua, esikoisen kaksivuotissynttäreitä, vappua ja juhannusta
• iloittiin uusista taidoista (esim. a, b ja c) ja kärsittiin kehitysvaiheista (esim. a ja b)
• nautittiin miehen kesälomasta ja isäkuukaudesta
• suunniteltiin töihinpaluuta.

Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Blogi on täyttänyt tehtävänsä muistojen arkistona. 

Matka äidiksi jatkuu. 

Sen sijaan repaleiden asukuvaviikkoni päättyy tähän. Tänään yllä oli ennakkosuunnitelmista huolimatta muuta kuin currya. Keltainen tunika sai viime hetken päähänpistosta jäädä kaappiin roikkumaan, sillä päätimme polkaista nelivuotissynttäreille pyörällä. Juhla-asun virkaa toimittivat näin ollen Noisy mayn farkut ja H&M:n pusero. Olen toivoton pukeutuja. 

Jaan Ella F:n tuntemuksen siitä, että alkaa tämä vaatteiden kuvaaminen jo tuntua hölmöltä. Mutta yritetään nyt vielä, vaikka eilinen jäikin väliin. 

Tänään kiskoin ylleni H&M:n tunikan ja Replayn farkut. Tunika on alkujaan epäonnistunut ostos mutta jostain syystä se vain roikkuu kaapissani ja tulee vielä puetuksi päällekin suhteellisen usein. Yleensä sellaisina aamuina, kun tiedossa on kotipäivä ja kaikki paremmin istuvat yläosat ovat likaisena. Tunikan raidoissa ei siis ole mitään vikaan, kyse on mallista joka riitelee vartaloni kanssa. Tunika korostaa vatsaani niin, että näytän olevan alkavasti raskaana. (Ja silti se vielä roikkuu vaatekaapissani?! Pelkään kai, ettei minulla jonakin aamuna ole kerta kaikkiaan mitään päälle pantavaa, jos luovun tästä hätävarasta.)

Tunikaa ostaessani kuvittelin löytäväni korvaavan tuotteen H&M:n raidalliselle äitiystunikalle, joka oli viimekesäisiä lempivaatteini. Muistin virkistämiseksi kaivelin kovalevyltä kuvia viimekesäisiä kuvia ja löysinkin yhden, joka on otettu melko tarkkaan vuosi sitten, 11.9.2012. Päivänä, jolloin oli kuopuksen laskettu aika!

Kuten kuvasta näkyy, kuopus ei syntynyt tuolloin vaan reilua viikkoa myöhemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että pian meillä juhlitaan 1-vuotisia! Aika hurjaa. Suorastaan käsittämätöntä. Taidan jatkaa kovalevyn tutkimista ja etsiä sieltä kuvia vastasyntyneestä tyttösestä. Toivottavasti lapset nukkuvat vielä pitkään.