201 7

Seison ystäväni kanssa parvekkeella viinirypäleitä kädessäni ja esitän mielessäni toiveen. Sepä ei tänä vuonna toteutunutkaan.

Teemme tätä ystäni kanssa joka uusi vuosi. Emme tee lupauksia vaan toivomme viinirypäleillä. Muistan toiveeni viime vuonna niin elämävästi. Ehkä juuri siksi muistan sen niin hyvin, koska halusin sen todella toteutuvan niin kovasti. Toivoin että pääsen eroon pakko-oireistani F kohtaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nyt minulla on taas tarve aloittaa puhtaalta pöydältä vuoden vaihtuessa. Liikoja en silti haluaisi odottaa, näinhän miten siinä saattaa käydä. Jaksan silti toivoa että vuosi 2017 tuo hyviä asioita tullessaan. Nyt ehkä tiedostan että ne asiat eivät tule tyhjillä lupauksilla tai vain haluamalla..valitettavasti.

Silti haluaisin että ensi vuonna…

  • ettäjatkaisin aktiivisesti terapiakäyntejä

Tämän uskon toteutuvan hyvin. Olen kuitenkin jo sitotunut terapiaan. Haaste tämän asian suhteen on katkeileva muistini. Olen jo unhotanut säännöllistäkin säännöllisemmän aikani, ja unohtelen myös mitä sillä on käsitelty. Silti koen terapiasta niin suurta apua että en todellakaan ole aikeissa lopettaa käyntejä.

  • että jatkaisin säännöllistä rentoutumisharjoitusten tekemistä

Tämä vaatii ajatustyötä. Säännöllisyys on minulle todella vaikea asia. Mieleni kun vaihtelee sekunnin sadasosassa ja eri osat minussa ovat eri mieltä asioista… mutta kaikki niistä tuntuvat pitävän näistä rentoutushetkistä. Toivon että siitä on apua.

  • että pakko-oireeni ja mielialan vaihteluni helpottuisivat, vaikka eivät katoaisi kokonaan

Terapia saattaa lievittää oireita, minun pitää myös itse aktiivisesti etsiä keinoja lievittää oireitani. Nyt keinoja on kertynyt melko vähän ja ne ovat lyhyt aikaisia kuten jonkin vahvan maun esim. pastillin maistaminen tai tuntoaistin herättely. Myös rentoutusharjoitukset saattavat ahdistuksen vähenemisen kautta helpottaa oloa.

  • että minusta tulisi parempi tanssija

Tämä on toiveista epätodennäköisimmin toteutuva yksilö… Olen toki ilmoittautunut tanssikurssilleni edelleen, mutta ongelma tässä on se että heikko kohtani tanssijana on lihasvoima. Minulla ei sitä ole juuri lainkaan. Yritän vahvistaa kuntoani, mutta kuten sanoin säännöllisyys tuottaa ongelmia. Onneksi yksi osistani on todella kiinnostunut terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta. Ehkä innotuksesta saisi kokonaivaltasemman jollain konstilla

  • että uskaltaisin nauttia elämästä

Olen viime aikoina miettinyt että haluaisin kovasti matkustaa johonkin pienelle lomalle. Ongelma on se että en uskalla. Pelkään stressiä, vieraita paikkoja ja ihmisiä… Nuorempana haluisin kovasti nähdä kaikki mahdolliset paikat mutta totesin myöhemmin että se ei ehkä ole minua varten kuitenkaan. Nyt olen alkanut mieltää sairauteni vaikutukset ja pelkojen järjettömyydet paremmin. Silti en usko että vielä ensi vuonna uskallan lähteä ulkomaille asti, mutta kotimaan matkalu voisi jopa rentouttaa ja avartaa maailmaani

  • että jaksaisin mielekkäässä työssäni kesän yli

Olen saanut kesätyöpaikan jo ajoissa. Pääsin erittäin mukavaan työhän arvostettuun firmaan jonka arvot kohtaavat myös omani. Olen todella innoissani paikasta mutta toivon kovasti että voimavarani riittävät. Tämä on mahtava tilaisuus minulle ja onnistumisen halu on suuri. Uskon tämän toteutumiseen vahvasti.

  • että jaksaisin opiskella aktiivisesti vastoinkäymisistä huolimatta (niitä tulee varmasti)

Pakkohan se on loppuun painaa. Kesken en enää jätä vaikka projektit hajottavat varmasti pääni. Jonkunlaista aikataulutusta pitää ensi vuonna opetella harrastamaan ja kiireisissä vaiheissa muistaa lepo.

  • että jaksaisin tavata perhettäni ja ystäviäni niin että huomioisin omat voimavarani

Joskus olisi hyvä sanoa myös ei kiitos. Olen niin helposti innostuva että usein kahmin päiviini liikaa tekemistä. Nyt haluan rauhoittaa tahtia unohtamatta kaikken lähimpiä ihmisiäni. Annan heille aikaa mutta täytyy muistaa että myös minä tarvitsen sitä.

2017 näyttää näiden asioiden perusteella melko mukavalta tulokkaalta. En halua ottaa liikaa paineita itselleni vaan hengähtää ja panostaa hyvinvointiin. En tiedä kuinka se onnistuu mutta toivon ja yritän kovasti sen puolesta.

Hyvää vuoden loppua teille kaikille.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

hei pitkästä aikaa

Hei sinulle siellä!

Olen ajatellut blogiani viime aikoina vähemmän. Tämä on ollut mahdollista mm. siksi että saan terapiassa työstää nykyään asiaoitani aktiivisesti viikoittain. Helppoa ei silti ole ollut, vaikka olen kokenut tiettyjä ahaa elämyksiä itsestäni ja ympäristöstäni. Olen pohtinut sairauteni syitä sekä tapoja ja ajatuksia jotka ylläpitävät ahdistusta. Olen huomannut että olen itseni kohtaan aika ankara. Haluaisin oppia suhtautumaan itseeni samalla tavalla kuin suhtaudun ystäviini ja perheeseeni eli kunnioituksella ja rakkaudella. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, silti he ovat aina rakkaita minulle. Olen myös alkanut tiedostaa kuinka kuormitan itseäni melko paljon lähes kokoajan. Välttelen ahdistusta pysymällä liikeellä, lisäksi olen todella vaativa itseäni kohtaan. Olen alkanut tehdä rentoutusharjoituksia ja minusta ne ovat ihania. Se että joku kertoo minulle ääneen miten pitää olla ja rentoutua on helpottavaa ja rauhoittavaa. Tavoitteeni on tehdä harjoitus päivittäin, mutta ainahan se ei onnistu. Yritän antaa itselleni liikkumavaraa, mutta silti harjoitella aktiivisesti rentoutumista. Väillä hävettää, että enkö minä osaa edes rentoutua vaan sitäkin pitää harjoitella…mutta olen tajunnut olevani moneltakin osalta vaativa ja melko herkkä persoonallisuus. Yritän hyväksyä sen että tarvitsen ehkä enemmän harjoittelua ja aikaa asioiden työstämiselle kuin muut.

Joulu on tulossa ja minun jouluhypetykseni on kuulemma omaa luokkaansa. Lahjat on ostettu tänäkin vuonna jo ennen joulukuun alkua. Kaikki on ollut paketissa jo hyvän aikaa. On muistettu äitiä, isää, siskoa, miestä, kummilasta, ystävää… Lahjojen antaminen on oikeasti mielipuuhaani ympäri vuoden. Se on mielestäni minulle sopiva tapa sanoa toiselle, että olet ajatuksissani ja olet tärkeä. Muistan joulut mukavana aikana lapsuudesta. Joskus olen joutunut viettämään jouluja sairaalassa, mutta sain silti olla lähellä perhettäni. Nekin olivat hyviä jouluja. Yleisesti silloin on rauhallista. Maailma vetäytyy ja minun on turvallisempi olla (ainakin ajattelen niin.) Silloin on lupa olla, syödä hyvin ja muistaa läheisiä.

Koulusta on aika paljon stressiä.. Pitäisi saada suoritettua viimeiset tentit ja projektit kasattua ja seminaarit pidettyä. Mielini protestoi selkeästi tätä vastaan. Unohdin viimeksi mennä terapiaan kokonaan, lisäksi kokoajan väsyttää taas..Olen siirtynyt taas 13h yöuniin.. tämä ongelma helpottikin hetkeksi jo aiemmin mutta näköjään vain palatakseen takaisin. Kaipaan töihin kovasti. Minun ammatissani on se hyvä puoli että kun lähdet kotiin niin työt jäävät työpaikalle. Kouluasioita saa olla miettimässä yhtenään. Tuntuu että olen loman tarpeessa juuri siksi, että myös mieleni saisi levätä. Tällä hetkellä olo on melko kuormitettu. Ei niinkään fyysisesti mutta tuntuu etteivät henkiset rahkeet riitä. Minun tarvitsee luultavasti tehdä jonkunlainen leposuunnitelma lomaa varten. Rytmitön arki kostautuu helposti ahdistuksen ja unohtelujen muodossa ja koitan estää sen suunnitelemalla suhteessa sopivasti lepoa, mieleistä tekemistä ja tekemällä lomalla pari työvuoroa. Toivon että tästä tulee hyvä loma josta saan hieman lisää energiaa.

Hyvinvointi Mieli Opiskelu Ajattelin tänään