Valoa sisäisiin pimeyksiin
Tänään on aihetta olla kiitollinen. Kiitollinen liiaksi asti. Niin kiitollinen, että ihan pyhitän sille kokonaan oman postauksen.
Heräsin viime yönä ja oloni oli levollinen. Enkä nyt tarkoita sellaista nukkumisen jälkeistä levollista olotilaa, vaan jotakin muuta. Levollinen, rauhallinen, tyyni. Hyvä. Jopa onnellinen. Minusta tuntui rehellisesti sanottuna hyvältä. Kävelin pimeässä vessaan ja kuulostelin jokaista askelta ja venyttelin raajojani kysyen itseltäni voiko oikeasti olla näin? Takaisin sänkyyn mennessä join lasin kylmää vettä ja jäin valvomaan. En siksi, ettenkö olisi saanut unta, vaan siksi, koska halusin. Halusin jäädä nautiskelemaan tuosta kauan kateissa olleesta onnentunteesta. Lopulta olin nukahtanut tuohon ihanaan olotilaan.
Aamulla herätessäni pelkäsin avata silmät, onko se tunne kadonnut? No, olo ei tuntunut ihan samalta, ei yhtä tyyneltä, kuin yöllä, mutta ”normaaliin” olotilaani verrattuna kuitenkin paremmalta. Hyväksyin sen ja osasin arvostaa sitä. Keitin kahvia ja laitoin musiikkia soimaan. ”Got the club going up, on a Tuesday, Got your girl in the cut, and she ain’t choosey”… Pitkästä aikaa musiikki tuntui joltain. Siis niin, että aloin hytkyä meikkaillessa ja hymyillä peilikuvalle. Oho. Mitä minulle on tapahtunut? Iho näytti hehkuvan ja muutenkin kaikki tuntui olevan lähes kohdallaan, ainakin sinnepäin. Riittävän hyvin. Vaatteetkin istui. Laukku kainaloon ja menoksi.
Lähdin liikkeelle ja tajusinpa äsken, että olen ollut liikkeellä tänään yli 12 tuntia. Olen siis ollut erittäin aktiivinen ja reipas ja voin olla itsestäni ylpeä. Täytyy kyllä sanoa, että nyt väsyttää. Ja väsyttää varmaan huomennakin.
Autoin koko päivän J:tä muutossa. Pyyhin ja kuivasin hyllyjä. Tyhjensin astioita kaappiin. Niitä samoja, joita käärin torstaina sanomalehtiin. Syötiin kiinalaista lähes tyhjän asunnon lattialla. Ollaan juostu paikasta toiseen. J lainasi lapasiaan, koska olen kadottanut kaikki omistamani hanskat (anteeksi äiti)!
Illalla kävin katsomassa pikkusiskolleni uutta kotia. Siskoni tosiaan muuttaa ensi kuussa Helsinkiin, mikä on ihanaa. Anun tulevat kämppikset olivat tosi mukavia, lämminhenkisiä ja vastaanottavaisia. Eteisessä minua vastaan käveli kissa nimeltä Kissa. Kaikki vaikutti hyvältä ja juuri sopivalta Anulle. Tuli äärimmäisen hyvä mieli.
Sieltä lähdin kaupunkiin, hain smoothien ja uuden, pehmeän joogapaidan. Ja loppuillan vietin Meri Mortin vetämässä täydenkuun meditaatiossa, joogakoulu Shantissa. Ja törmäsin siellä vanhaan tuttuuni. Oli ihanaa hengitellä valoa sisäisiin pimeyksiin (niinkuin Meri siellä näillä sanoin tätä meditaatiota alusti).
Äsken tulin kotiin, keitin teetä ja istahdin koneen ääreen. Tähän on hyvä päättää. Seuraavaksi lämmin suihku ja pää tyynyyn.
NAMASTE.
