Kaksitoista ajatustani

Blogista toiseen tuntuu pyörivän kahdentoista ajatuksen haaste, joka kaiketi on lähtöisin Kristiina K:n blogista. Päätin itsekin osallistua tähän, koska tämä tässä hetkessä tuntui resonoivan minua paljon.

Asun… pienehkössä 2017 kesällä remontoidussa kaupunkiyksiössä, jossa on kuitenkin paljon alkuperäistä 1930-luvun tunnelmaa. Koti on minulle pieni pesä, suoja kaiken hälinän ja vilinän keskellä, lähellä merta. Naapurit eivät pelkästään moikkaa, vaan jäävät yleensä juttusille. Kerran unohdettuani avaimet sisään, on yläkerran naapuri tullut koiransa kanssa pitämään minulle seuraa ja tuonut Tobleronea. Kuulen nelosen ratikan kulkevan kotini ohitse, mutta muuten täällä on hiljaista.

Innostun…silloin, kun inspiroidun. Inspiraatio on minulle suoraan verrannollinen innostuneisuuteen. Kun jokin sisällä nytkähtää, herättää se kuplivaa innostuneisuutta.

Ihailen… ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseään. Jollei elämä haasta sinua väkisin oman itsesi äärelle (vaikkapa loppuun palamisen tai jonkin kriisin myötä), niin kenties jokin muu asia voi sysätä tutkailemaan itseä tarkemmin. Ja sille pitäisi tietoisestikin antaa aikaa. Sille, mitä sisältä kumpuaa. Mielestäni se on äärimmäisen tärkeä teko (ja taito) oman itsen, tulevaisuuden ja ylipäänsä elämässä viihtyvyyden kannalta. Mutta, se on myös oikein kaikkia läheisiä ja kanssaihmisiä kohtaan. Mitä tietoisempi olet itsestäsi ja omasta käytöksestäsi, sitä ymmärtäväisempi sinusta tulee. Sitä laajemmin pystyt näkemään ja ymmärtämään myös muita. Se tekee tästä elämästä kaikille helpompaa.

Haluaisin… että voisin tulevaisuudessa tehdä entistä enemmän asioita intohimojeni kohteiden parissa. Että minulla olisi jaksamista ja terveyttä ja enemmän kepeyttä sielussa. En kaipaa oikeastaan mitään maallista, enemmänkin rauhaa, tasapainoa, hyvää oloa.

Rentoudun… yin-joogatunnilla. Saunassa. Kun luen tai kuuntelen äänikirjaa. Selatessa inspiraatiota herättäviä Instagram -kuvia. Hieronnassa. Uimassa. Ulkoillessa. Kun muistan hengittää syvään.

Luonnettani kuvaa… kuplivuus. Olen pohjimmiltani hyvinkin iloinen ja veikeä tapaus, jopa lapsenomainen. Nauran paljon ja kovaa. Olen kuitenkin kaiken sen iloisuuden ja hersyvyyden lisäksi melko melankolinen ja herkkä. Olen luova, empaattinen ja avarakatseinen. Pyrin ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä ja niiden tarkoitusperiä. Opettelen antamaan itselleni ja muille anteeksi.

Ilostun… veljieni pojista. Heidän suloiset kasvonsa, hymynsä ja tempaukset saavat aina minut iloiseksi ja äärimmäisen kiitolliseksi. Parasta on olla täti näille kolmelle. Ilostun myös koirista, jotka lähestyy häntää heiluttaen ja katsovat herkeämättä silmiin. Ne uskolliset otukset. Koirissa on jotain niin vilpitöntä, että se saa mun sydämen välillä ihan rikki.

Jos voisin tehdä mitä vain… mun on pakko sanoa, että uskon täysin siihen, että ihminen on kykenevä tekemään (tietyssä suhteessa) mitä vain. Ajatellaan vaikka, että on jokin asia, minkä haluaa saavuttaa, (tai mihin tähdätä), niin on jokaisella siihen mahdollisuus. Mikään ei tapahdu hetkessä, mutta mahdollisuus on aina. Kun on uskoa, on toivoa. Ja jokainen voi pienillä teoillaan tähdätä siihen suuntaan, jos jokin suurempi asia kaipaa muutosta. Tietenkin haluaisin, että kaikilla maailman ihmisillä olisi hyvä olla ja pahuus olisi poissa.

Haluan ympärilleni… esteettisesti kauniita asioita. Valoa, harmoniaa. Luonnonmateriaaleja. Pehmeyttä. Mutta sen lisäksi haluan luontoa, merta, happea. Haluan ympärilleni ihmisiä, joista saan hyvää, positiivista energiaa ja rakkautta. Joskus kaipaan rauhaa, hiljaisuutta ja seesteisyyttä ja toisinaan kaipaan ihmisten keskelle.

Haaveilen… että minulla olisi saaressa pieni puutalo. Niinkuin Tove Janssonilla oli se ihana kesäpaikka Klovharussa. Sellainen, minne voisi mennä kesäisin pitämään sääpäiväkirjaa. Tuijottamaan tuntikausiksi merta ja lukemaan kirjoja. Hengittämään. Haaveilen myös, että voisin jakaa elämäni vielä jonakin päivänä ihmisen kanssa, joka olisi aito, vilpitön ja kiinnostunut samankaltaisista asioista. Jotta yhdessä voisimme hullutella ja rauhoittua. Tehdä juttuja, ihmetellä elämää. Haaveilen puutarhajuhlista. Sellaisista, joissa pöydät notkuu kesäherkkuja, omenapuusta toiseen on viritetty koristeviirejä, illan hämärtyessä syttyy lyhdyt. Sellaisista, joissa tanssitaan aamuun asti ja auringon noustessa lähdetään piknikille.

En luopuisi… rankoista kokemuksistani, jotka muuttivat minut ihmisenä.

Ajankohtaista juuri nyt… ollaan pian uudenvuoden kynnyksellä ja se saa aina oloni jollain tapaa haikeaksi. Tämä vuosi on mennyt todella nopeasti, ehkä nopeiten, mitä mikään aiempi vuosi. Olen kuitenkin valmis päästämään tästä vuodesta irti ja luottamaan siihen, että ensi vuosi tuo taas uusia huikeita juttuja mukanaan. Lauantaina vietetään kahden ystäväni kanssa joulua, jolloin myös askarrellaan unelmakartat ensi vuoteen ja juodaan punkkua. Ostetaan / hankitaan myös toisillemme kirjat, jotka annetaan sitten joululahjaksi. Meillä on kaikkea ihanaa hauskaa tekemistä tiedossa. Esim. aivan pian häämöttävä Levin reissu.

Kaunista viikkoa ja joulunodotusta, kiitos kun luit!

Kommentit (0)