Tag: Oivalluksia

Olin ennen ihminen, joka ihastui helposti, nopeasti ja päätäpahkaa. Romantisoin ihmisiä mielessäni ja loin heidän ympärilleen kuvitelmia ja uskomuksia, joiden rikkoutuessa en siltikään tahtonut nähdä totuutta. Halusin niin kovasti uskoa luomiini illuusioihin. Usein näitä ihastumisen ja / tai rakastumisen kohteita yhdisti yksi asia; minä jäin suhteissa jotain pahasti vaille. Nopea ihastuminen / rakastuminen johti siihen, […]

Joskus käy myös niin, että kun saa uudestaan kirjoittamisen kipinästä kiinni, alkaa tekstiä pulppuamaan. Kuin itsestään.  Halusin tulla kirjoittamaan tärkeästä aiheesta, jota olen viime päivinä pureskellut. Olen kamppaillut näiden asioiden kanssa aikaisemminkin ja takuulla myös joskus kirjoittanut aiheesta. Nyt kuitenkin kun aikaa on kulunut ja jotain olen itsestäni terapian avulla oppinut, haluaisin avata oivallukseni. Niin […]

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa monena päivänä. Sairastuin kuitenkin flunssaan ja silmiäni särkee sen verran paljon, ettei tietokoneen näytön tuijottelusta ole tullut mitään. Enkä ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa, vaikka tahtoa olisikin ollut. Nyt kuitenkin yritän. Pääni sisällä on kaaosta ja se vaatii vähän jäsentelyä. (Toki olen jäsennellytkin, mutta no, te tiedätte miten tärkeä työkalu tuossa […]

Puukin huojuu tuulessa, muttei katkea. Noin lohdullisesti sanoi minulle eilen illalla viisas ystäväni. En tiedä oikein mistä kaikki sai alkunsa. Ehkä siitä, että ahnehdin liikaa – olihan vointini niin hyvä. Kuvittelin jaksavani. Ja joo, tavallaan jaksoinkin. Sen kaiken seurauksena kuitenkin väsyin huomattavan paljon ja väsyneenä ihan jokaisella ihmisellä pienetkin asiat muuttavat merkityksensä yleensä suuremmaksi, kuin ne […]

Vaikka toipuminen on pitkällä, suuria harppauksia on otettu lyhyessä ajassa ja olen oivaltanut näiden kuluneiden vuosien taipaleen aikana aivan valtavasti asioita, niin siltikin.. välillä joku vanha toimintatapa tai ajatusmalli nappaa vallan. Kaikki asiat kun ei vaan muutu hetkessä. Vaikka välillä luulenkin monen asian pysyvästi helpottaneen… Minun ei tarvitse olla täydellinen, eikä pyrkiä siihen, teen sitä […]

Lupasin kirjoittaa teille siitä, kun olin 25.11. (eli pian kuukausi sitten) Urban Wellsin tiloissa Sisäinen lapsi -workshopissa. Tätä luotsasi ystäväni Marina Lavenius ja Lotta Kvist. Nyt kun tuosta tosiaan on kuukauden päivät, voisin vähän avata muistiinpanojani ja workshopin sisältöä teille. Ihan aluksi me teimme Marinan ohjaaman hypnoosiharjoituksen. En ole ennen kokeillut hypnoosia, mutta hyödyin siitä […]

Terapeuttini sanoi muutama viikko sitten minulle mieleenpainuvasti, että ilman auringonpaistetta ei myöskään ole varjoja. Meillä kaikilla on oma ”dark side” halusimme tai emme. Jotta meillä on valo, meillä on oltava myös se pimeys. Varjoisa puoli. Minusta ajatus on lohduttava. Pyrin itse aina näkemään ihmisissä valon. Vaakkumaton hyväuskoisuus kanssaihmisiin saattaa joskus tehdä sen, että se sumentaa […]

Sunnuntai-iltana mieleeni vyöryi muistoja vuodelta 2016. Iltaa edelsi Sisäinen lapsi -workshop Urban Wellsin tiloissa. Workshopin veti ystäväni Marina Lavenius sekä Lotta Kvist. Tuosta päivästä aion kirjoittaa ihan oman postauksensa kaikkine kokemuksineni, (ja haluan kertoa sekä Marinan että Lotan työstä) mutta juuri nyt tässä hetkessä ei ole sen aika. Sain workshopin aikana kirjoitettua kuusi sivua tekstiä […]

Yleensä tulen kirjoittamaan vain siitä syystä, että minulla on siihen suoranainen tarve. Koen tuolloin, että olen esimerkiksi terapiaistunnon (tai jonkun mielenkiintoisen dokumentin, ystävän neuvon, workshopin, joogatunnin, tai mitä ikinä) avulla oivaltanut jotain sellaista itsestäni / käytöksestäni / toimintatavoistani tms. josta voisi olla myös hyötyä lukijalle, hänen peilatessaan omaa itseään / käytöstään / toimintatapojaan. Tai että […]

Hoitotahojen (ja viisaiden läheisteni) toimesta minulle kerrottiin moneen kertaan tilanteissa, (joissa sain pahasti ihmissuhteista takkiini) – sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ennen kuin voit rakastaa muita.  Usein ajattelin, että ihan oikeasti, miten tuo on mahdollista? Yhtäkkiä alkaa tosta noin vaan rakastaa itseään? Ja koin, että enkös minä nyt ihan riittävästi rakastanut, jos yritin pitää itsestäni huolta […]