Tag: usko

COVID-19. Tämä on ohimenevää, vaikka tulee vääjäämättä muuttamaan maailmaa, vaikuttamaan tulevaisuuteen niin kollektiivisella kuin yksilötasolla. Kaikki tunteet ovat valideja tässä tilanteessa, jossa kukaan meistä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Itse itkin eilen illalla kunnolla ensimmäisen kerran. En oikeastaan edes omasta puolestani, sillä vaikka mistä selvinneenä tiedän, että kaikesta voi selvitä ja selvitään! Ennallaan asiat eivät […]

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa monena päivänä. Sairastuin kuitenkin flunssaan ja silmiäni särkee sen verran paljon, ettei tietokoneen näytön tuijottelusta ole tullut mitään. Enkä ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa, vaikka tahtoa olisikin ollut. Nyt kuitenkin yritän. Pääni sisällä on kaaosta ja se vaatii vähän jäsentelyä. (Toki olen jäsennellytkin, mutta no, te tiedätte miten tärkeä työkalu tuossa […]

Terapeuttini sanoi muutama viikko sitten minulle mieleenpainuvasti, että ilman auringonpaistetta ei myöskään ole varjoja. Meillä kaikilla on oma ”dark side” halusimme tai emme. Jotta meillä on valo, meillä on oltava myös se pimeys. Varjoisa puoli. Minusta ajatus on lohduttava. Pyrin itse aina näkemään ihmisissä valon. Vaakkumaton hyväuskoisuus kanssaihmisiin saattaa joskus tehdä sen, että se sumentaa […]

Sunnuntai-iltana mieleeni vyöryi muistoja vuodelta 2016. Iltaa edelsi Sisäinen lapsi -workshop Urban Wellsin tiloissa. Workshopin veti ystäväni Marina Lavenius sekä Lotta Kvist. Tuosta päivästä aion kirjoittaa ihan oman postauksensa kaikkine kokemuksineni, (ja haluan kertoa sekä Marinan että Lotan työstä) mutta juuri nyt tässä hetkessä ei ole sen aika. Sain workshopin aikana kirjoitettua kuusi sivua tekstiä […]

Hoitotahojen (ja viisaiden läheisteni) toimesta minulle kerrottiin moneen kertaan tilanteissa, (joissa sain pahasti ihmissuhteista takkiini) – sinun täytyy oppia rakastamaan itseäsi, ennen kuin voit rakastaa muita.  Usein ajattelin, että ihan oikeasti, miten tuo on mahdollista? Yhtäkkiä alkaa tosta noin vaan rakastaa itseään? Ja koin, että enkös minä nyt ihan riittävästi rakastanut, jos yritin pitää itsestäni huolta […]

Olen tarvinnut pienen hengähdystauon. Olen käynyt täällä kyllä lähes päivittäin, avannut alustan ja tuijottanut tyhjää – tekstiä ei synny. Yleensä saavun tänne kirjoittamaan suorastaan palavasta halusta. Jostain voimakkaasta intuitiivisesta tarpeesta tuottaa tekstiä, saada sanoiksi se, miltä sisälläni tuntuu. Nyt tilanne on ollut itselle hiukan omituinen. Jopa kiusallinen. Minun on tehnyt mieli kirjoittaa, mutta itseni avaaminen […]

  ”My love, leave yourself behind, beat inside me, leave you blind, my love, you have found peace, you were search for relief”   Viime kesänä juotiin punaviiniä mun entisessä kodissani Hyväntoivonkadulla. Tulit suoraan töistä ihan hikisenä mun luo pakettiautolla, sulla oli takana taas pitkä työpäivä. Harmittelit ettei sulla ollut edes puhdasta paitaa päällä. Sanoin; […]

Viime päivät ovat pyörineet (kenties) epärealistisen pelon vallassa. Koska kaikki edellisessä postauksessani mainitsemat fyysiset oireet (jotka johtuvat henkisestä uupumisesta), huonot yöunet (kevyt uni, heräily, painajaiset), ahdistuskehät (oikeita huolia ja kehiteltyjä huolia, joita en saa stopattua), dissosiaatio-oireilu (kaikki ympärillä menee kuin pikakelauksella, itsestä tuntuu epätodelliselta, kuin olisi unessa, ei täällä) ja masennus ovat taas läsnä, herää […]