Namast’ay in bed

Meidän piti lähteä Antonian kanssa tänään sinne Tallinnaan, mutta mä olen yllätys yllätys sairastunut, eikä päästy mihinkään. Mulla oli aamulla niin kipeä kurkku, että se kipu säteili korviin asti, ja tuntui siltä, kuin olisi jäänyt rekan alle. Kamalat kivut kaikkialla. Kävin keittiössä nappaamassa vähän aamiaista ja särkylääkettä, ja palasin sänkyyn. Makoilinkin pedissä iltapäivään saakka. Perjantaina tuli valvottua yhteen ja eilen tuli valvottua myös. Eilen vietettiin mun lapsuudenystävieni kanssa pikkujouluja ja jo eilen vähän tuntui siltä, että taitaa joku pöpö iskeä.

Tajusinpa myös, että tahti on ollut ehkä turhan vauhdikas omaan vointiin nähden. Sitten alkaa heti fyysinenkin puoli pragaamaan. En edes muista, milloin olisin viettänyt kokonaan tällaisen päivän, että olisin vaan ollut kotona pyjamassa tekemättä sen ihmeempiä ja käyttämällä ajan pelkästään lepäilemällä. On tehnyt kyllä hyvää. Ja on mulla (onneksi) jo hiukan parempi olokin. Tai sitten se johtuu kipulääkkeistä.

Olen viimeistellyt joululahjapakettien koristeluita ja kaikkea sellaista kevyttä puuhaa. Huomenna mä pääsen jo antamaan paketteja! Jee! Sitä olen odottanut. Tilasin pizzaa, olen syönyt suklaata ja juonut smoothieita ja mehuja. Varmaan luen tässä illan mittaan vielä kirjaa, ennen kuin menen nukkumaan. Yritän mennä ajoissa. Huomenna on tiedossa nimittäin päivä, jolloin tahdon olla terässä. Mulla on muutama tärkeä hoidettava velvollisuus ja sitten näen mulle tärkeitä ihmisiä. Yhtä päivällä ja toista illalla. 

Hyvää alkanutta viikkoa!