Auringonsäteitä

Suloista torstaiaamua!

Nautiskelen tässä aamiaista, laitan itseni pian valmiiksi ja lähden sitten Lauttasaareen. Tyhjennetään tänään ullakko ja kellari mun tavaroista. Pyörä jää vielä sinne, koska tuolla on niin hyytävä pakkanen, ettei musta kyllä pyöräilijää nyt taiota… Se täytyy ajaa sitten, kun on lauhempaa ja tiet sulat. Mun televisio on myös siellä lainassa siihen saakka, kunnes heinäkuussa jälleen muutan. Täytyykin muistaa viedä vara-avain Kimille. Löysin sen purkaessa tavaroita.

Täytyy sanoa, että hiukan ahdistaa mennä. Se on oli kuitenkin meidän yhteinen koti. Se on nyt Kimin koti. Ei minun. Toisaalta, se ei ollut enää pitkään aikaan minun koti, kun olin tehnyt irtautumistyötä lokakuusta saakka. Se ei tuntunut enää samalta. Olin myös paljon muualla. Se on minulle paikka, jossa sairastuin. Paljon muistoja. Ei tietenkään vain negatiivisia, mutta tietenkin nämä ajatukset on päällimmäisenä. Uskon kuitenkin, että kaikki menee ihan hyvin. Vähemmän mua nyt ahdistaa, kuin eilen illalla. Tuo kaunis pakkaspäivä auringonsäteineen saa väkisinkin aikaan helpomman olon.

Olin eilen tehokas. Tiskasin, imuroin, pesin pyykkiä, vein roskat, kävin ruokakaupassa. Ja samalla tajusin, että olen tehnyt valtavan harppauksen paranemiseni suhteen, että kykenen tekemään niin paljon. Hoitamaan asiat. Hoitamaan muuton ja laittamaan kodin kuntoon ihan hassun lyhyessä ajassa. Se oli aika voimaannuttavaa tajuta. Eilen olin myös leikkimässä erään ihanan pikkumiehen kanssa ja illalla mun ystävä Anna oli kylässä. Täällä on käynyt jo paljon vieraita. Sekin on hienoa, että jaksan sosialisoida. Ei se ole itsestäänselvää.

Mun selkä kipeytyi joululomalla ja on tavattoman kipeä edelleen. Heräsin viime yönäkin kaksi kertaa kipuun. Ja äsken venyttelin sitä niin, että vedin päätä taaksepäin ja nyt mulla on hiustenlatvat smoothiessa. Blenderin kansi oli tuossa tiskipöydällä, niskan takana. Tietenkin pesin hiukset eilen illalla. Haha, käykö kenellekään muulle ikinä näin? Eilen myös kohelsin; pesin treenivaatteet (joita oikeasti vaalin!) huuhteluaineen kanssa. Sekaan oli eksynyt myös äidin neulomat (mun lempparit) villasukat, jotka tietenkin kutistui. Illalla myös vessan naulakosta putosi juuri pestyt mustat farkut ja eräät toiset suosikkivillasukat vessanpönttöön. En mielellään pese mustia farkkuja kovin usein, ettei ne menetä väriä ja nyt joudun ne kyllä pistää koneeseen uudestaan. Nämä on näitä pienen asunnon iloja (ja näitä mun elämän iloja, ihan asunnon koosta riippumatta!)

Pukeutukaa lämpimästi ja voikaa hyvin, palaan taas!

PS. Kimille -postaukseni on edelleenkin LiLyn luetuimpia ja tykätyimpiä tekstejä – nöyrin kiitos teille ihanuudet!