Challenge yourself
Istun Kuppi & Muffinissa syömässä tällaista jotain lounasillallisvälipala -yhdistelmää. Tänään on pitänyt semmoista haipakkaa, etten ole mukamas ehtinyt istumaan alas syömään. Kävin äsken ottamassa (jo kauan haaveilemani) nenäkorun (!!!!) ja meinasinpa pyörtyä sinne. Lävistäjä sanoi, että sitten seuraavaksi tyttö menee syömään ja teinpä työtä käskettyäni 😉 Joo mut sellaisen otin! Ja mä olisin kaikista eniten halunnut pienen kultaisen renkaan, mutta kuulemma ihan alkuun ei enää mielellään rengasta laiteta, koska siihen voi tulla joku ruma patti. Paremmin paranee tappikorut. 4 kk jälkeen saan vaihtaa renkaaseen. Tai käydä vaihdattamassa. Ja aionkin. Nyt mulla on sitten samppanjan värinen pieni kristalli tuossa nenänsivussa, ihanaa. Tekihän se kipeää ja haistan vieläkin sen voimakkaan desinfiointiaineen, jolla piti käsitellä koko nenä. Ugh. Ja nytkin nipistelee. Mutta todella lämpimästi voin suositella Paradise Tattoo & Piercingiä. Aivan ihana lävistäjä, Joona, teki minulle tämän lävistyksen. Ammattitaitoista, hygieenistä, ohjeistavaa ja erittäin ystävällistä palvelua. Minut otti vastaan myös joku ystävällinen komistus, jolla oli tatskattu puolinaamaa. Kiva paikka. Menen toistekin, jos nyt innostun jotain vielä ottamaan. Olisi mulla yksi haave, mutta en tiedä uskallanko toteuttaa sitä. Joka kuudes lävistys on kuulemma ilmainen. Haha. Mullahan on ollut napakoru, huulikoru ja korvien tuolla rusto-osuudessa renkaat, mutta niistä ei ole jäljellä enää mitään. Olen ottanut ne aikanaan pois. Kaikki. Ja sitten mulla on korvareikiä ja viisi tatuointia. Molemmissa ranteissa. Solisluun alla. Nilkassa ja kyljessä.
Meni vähän höpinäksi tämä. Mitäs muuta, olen juossut ympäri Helsinkiä hoitamassa erinäisiä asioita. Kaikenlaisia juttuja, mitkä vaan on jäänyt tälle päivälle. Lähdin liikenteeseen jo klo 11 aikaan ja tällä samalla reissulla ollaan edelleen. Mun pitäisi vielä käydä hakemassa Postin automaatista äidin lähettämät neulokset, postittaa yksi Filippa K:n pipo, maksaa laskuja illalla jne. Ja haluan olla tehokas ja hoitaa kaikki asiat tänään niin, että mikään ei jää hoitamatta. 🙂 Pitäisi täydentää vielä J:n joululahjaa. Odotan, että vietetään omaa joulua yhdessä ja pääsen antamaan pakettini. Tää joulunalus aika on kiireistä aikaa myöskin tällaiselle sairaslomalaiselle, uskokaa tai älkää…
Nyt voin taputtaa itseäni olkapäälle hienosta suoriutumisesta tämän päivän osalta. Olen tehnyt enemmän kuin moniin päiviin, koska on vaan pakko! Toiminta lisää toimintaa jne. Pakko välillä haastaa itsensä ja väkisin vaan tarpoa menemään. Tai no, sitähän se on joka päivä, tarpomista, itsensä haastamista, mutta erityisesti tänään.
PS. Kuppi & Muffiniinkin tuleminen on ollut minulle itsessään haaste. Tämä paikka kun on ollut minun lounaspaikkani, silloin, kun olin töissä. Ja kynnys jo siihen, että tulisin tänne kahville, on ollut ihan liian suuri. Tässä mä nyt kuitenkin istun, vatsa täynnä ja hyvää kahvia nautiskellen. Eikä tää nyt ollutkaan niin paha. Ylitin itseni. Jes!
