Ei hätää.

Joku teistä on mahtanut jo ihmetellä, minne olen kadonnut tai mitä minulle tänään kuuluu. Rohkenin, ja lähetin voimatarinani Trendiin. Toivon, että se tsemppaisi kaikkia samassa tilanteessa kamppailevia eteenpäin. Keväästä on menty eteenpäin, kyllä, mutta matka on vielä kesken. Olen saanut arkeeni rytmiä ja jotain tolkkua kuntouttavan päiväsairaalan avulla. Sekin on hienoa, että lääkityksiä on pystytty laskemaan. Ja koko ajan suunta onkin sen mukainen. Kyllä minua pelottaa tulevaisuus, joka päivä. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei. Kun vaan antaisi sen pelon tunteen olla ja mennä. Sehän ei ole totuus, eikä se ole kuin vain tunne. Ja sen tunteen takana on ajatus -> tulevaisuus. Minä en voi pelkäämällä määrittää tulevaisuuttani, enkä voi sitä ennalta suunnitella, vaikka kuinka haluaisin. Minun pitää heittäytyä tähän ja katsoa nämä kortit, mitkä minulle on annettu. Joku tarkoitus tällä kaikella on. Uskon, että tämän jälkeen minun ei tarvitse enää painiskella päivittäisen ahdistuksen ja pelkojen kanssa, kun kerralla uppoaa sinne syvimpään mustaan ja joutuu kohtaamaan sen kaiken. Tämän kaiken. Tämän jälkeen en tiedä mitään pelottavampaa ja uskallan elää vapaammin.

Ystäväni lähetti minulle äsken ihanan viestin;

Älä pelkää. Enkelit on meidän kanssa, koko ajan.

Toi ei jatku ikuisesti. Sä paranet. Joskus muistelet vain pahana unena.

Sulla ei ole mitään hätää. Oot vaan. Oot hirmu rohkee ja kaunis ihminen.

Sä et kuole tohon. Vaikka nyt siltä tuntuisi. Hengität vaan.

Ei oo mitään hätää.

Ei niin.

Kommentit (0)