Fill me

Minulla oli tänään lääkäriaika. Mun hoitava lääkäri on maailman ihanin. Hän on todella ammattitaitoinen ja minä pystyn luottamaan häneen. Hän osaa aina kertoa hyvin oivaltavasti ja seikkaperäisesti minulle tilanteestani. Hän luo uskoa ja toivoa. Saan ymmärrystä ajatuksiini, tunteisiini ja reaktioihini. Saan ymmärrystä tilanteeseeni kaikenkaikkiaan.

Tiivistetysti se kipsi tai toisinsanoen suojakuori on päälläni tai ympärilläni niin kauan, kuin on tarve. Sen alla kuohuu niin suuria tunteita, että se väistyy pikkuhiljaa tunteiden tultua esiin ja käsittelyyn. Sen alla on surua ja vihaa. Paljon tukahdettuja ja käsittelemättömiä tunteita. Ahdistuksenkin alla tai ahdistuksen takana piilossa on yleensä joku tunne, ja nyt yritänkin olla turvautumatta lääkkeeseen, (jollei ole aivan pakko) ja koetan ottaa vastaan sen, mitä on tulossa. Kaiken sen mitä keho ja mieli minulle viestii. Ja näin pikkuhiljaa pääsen näiden tunteiden kanssa sinuiksi ja vähitellen masennuskin alkaa väistyä. Niin se prosessi kuulemma etenee. Ja haluan uskoa siihen. Hän myös antoi vinkkejä tunteidenkäsittelyyn sekä erinäisiin omassa elämässäni ajankohtaisiin tilanteisiin, kuinka toimia. Se helpotti minua suuresti. Minä en ole nyt ikäänkuin TÄÄLLÄ, en läsnä, mutta siihen on syy.

Äsken minua alkoi ahdistamaan aivan kamalasti ajatus työhönpaluusta. Minua pelottaa niin paljon se, olenko tammikuussa oikeasti valmis. Sitähän ei vielä tiedä kukaan. Tuntui että pää täyttyi ajatuksista, mutten saanut kiinni yhdestäkään. Pelkkää kaaosta. Mutta sen sijaan, että olisin napannut lääkkeen, kaivoin joogamaton ja aloin tehdä jooga-asanoita. Ja se helpotti. Kohta minulla on tunnin kestävä puhelinterapia-aika. Sen jälkeen painelen suorinta tietä nukkumaan. Keitin puhelun ”seuraksi” kupin inkivääriteetä, ja huomasin, että teepussissa lukee tähän päivään (ja jatkoon) oikeinkin sopiva viesti;

Empty yourself and let the universe fill you.