Hyvän elämän makuun.

IMG_1024.jpg

Viime aikoina elämä on alkanut tuntua taas aika hyvältä. Toki haasteita on, niinkuin kenellä tahansa. Ja vaikka loma teki hyvää, siinä oli se ”huono” puoli, että oli liikaa aikaa ajatella. Liikaa aikaa läpielää niitä omia hankalia tunteita ja… no, ajatella. Näin myös paljon painajaisia. Siltikin uskon kaiken tuon olevan eteenpäin menemisen kannalta tarpeellista, ei suinkaan turhaa. Alitajunta myllertää. Mutta useinkin tuo loma tuntui enemmän sairauslomalta. 

Töihinpaluu jännitti, koska tasan viikko sitten sunnuntaina sain aika pahan dissosiaatiokohtauksen ja viime viikolla muutenkin useamman tuskaisen ahdistuskohtauksen. Mietin, että mitähän töistä mahtaa tulla ja olenko oikeasti voimissani? Kun maanantai koitti, kaikki kuitenkin meni hyvin. Arkeenpaluu on ollut parasta lääkettä. Rytmit. Olen ollut elementissäni ja nauttinut työnteosta. Nyt töiden jälkeen on kiva palata kotiin, eikä niin, että ahdistaisi. Sain myös ihan vimmatun sisustusinnon kotini suhteen ja se on ollut tosi tervetullutta! Syksyhän on tunnetusti sellaista pesänrakennusaikaa. Kotona tulee oltua taas enemmän mitä kesällä. Ostin mm. paljon kasveja ja tilasin olkkaripöydän.

Tässä syksyn mittaan olen huomannut myös, etten tahdo mahtua vanhoihin vaatteisiini. Housut kiristää joko jo pohkeista tai jos saan hyvällä tuurilla ne ylös asti, en saa niitä kiinni. Tai jos saan, ne ahdistaa niin, että joudun kulkemaan napit tai vetskari auki. Paidat ja takit kinnaa käsivarsista (!). On sellainen turvonnut olo. Vaikka peilistä katsoessani olenkin itseeni ihan tyytyväinen. Ehkä se tästä taas tasaantuu, kun kesän pippalot jää taka-alalle. Ja ajattelinkin ottaa nyt treenit taas viikottaiseksi jutuksi. Lenkkeilyn ja joogan. Aloitan vaikka edes jostakin. Vähäisesti. Mutta kuitenkin tärkeintä on, että palaan ruotuun noissa asioissa. Tää kesä on ollut myös niin mahdottoman kuuma, että treenaaminen ei ole ollut se ykkösasia mitä haluais tehdä. Tai jaksais.

Näiden arkisten kuvioiden keskellä olen opetellut ja opettelemassa hyvää vauhtia olemaan yksikseni ja nauttimaan siitä jälleen. Rajaan aika paljon elämääni ja sanon topakasti kun kaipaan omaa aikaa ja happea. Omia juttuja. Opettelen myös paremmin koko ajan ilmaisemaan itseäni ja pitämään puoliani. Vaikka jännittäisi, yritän silti. Vain sillä tavoin voin oppia elämään itselle parempaa elämää.

 

Kaunista sunnuntaita!

Kommentit (0)