”Tuntuu että jotkut rakkausparit on ihmisen kuvia vaan,
samanlaiset sukunimet ja teennäiset hymyt päälle liimataan.
Tiiviisti aina yhdessä niin muut näkee että me rakastetaan,
vaikka sattuu niin jäätävästi, että hauraiksi muututaan.
Silti toinen päättänyt on, tämä rakkaus on korvaamaton,
vaikka toinen pelkällä yhdellä lauseella voisi vetää alta maton.
Annan sulle anteeksi, kaikki virheesi
Annan sulle anteeksi, kaikki ruhjeeni
Ja jos mä vielä vihaisin se ois turhaa,
Tää rakkaus huusi niin itsemurhaa,
Mutta unohtaa ei tarvitse rakkaani-i-i-i-i-i-i
Ja ne perhanan ihmisen kuvat ilman tunteita sängyn jakaa.
Toinen katse kiinni kännykässä, toinen jossain muualla makaa.
Ja kahden vuoden jälkeen rakkaus on enää päätös pysyä kii,
ja niin valot sammutettiin ja tunteet alas ammuttiin.
Annan sulle anteeksi, kaikki virheesi
Annan sulle anteeksi, kaikki ruhjeeni
Ja jos mä vielä vihaisin se ois turhaa,
Tää rakkaus huusi niin itsemurhaa,
Mutta unohtaa ei tarvitse rakkaani-i-i-i-i-i-i
Vihdoin silmät aukaisin, ja mietin kelle nyt huutaisin?
Anna mulle anteeksi, kaikki virheeni
Anna mulle anteeksi, turhat kahleeni
Ja jos sä vielä vihaat niin se on turhaa,
tää rakkaus huusi niin itsemurhaa
Mutta unohtaa ei tarvitse rakkaani-i-i-i-i-i-i-i
Anna anteeksi, anna anteeksii…”
Haloo Helsinki – Ihmisen kuvat
