Ikiomaa

”Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.”

Tove Jansson – Muumilaakson marraskuu

Syksy on suosikkivuodenaikani. Siihen liittyy aina jotain jännittävää ja uutta. Onhan se myös haikeaa, kun lehdet putoilevat puusta ja kesä, joka juuri olit siinä, on poissa. Tänään vedin kumikengät ensimmäistä kertaa jalkaan ja puin päälleni villapaidan (joka oli kyllä hiukan jonkinmoista liioittelua). Olen tehnyt tänään töitä osittain kotoa käsin, juonut vähän liikaa kahvia, käynyt lounaan Casa Italiasta, harjoitellut lauantain esiintymistä (laulan ystävieni häissä), kokeillut juhlakampausta, kuunnellut Johanna Kurkelan uutta levyä, tuskaillut ihoni hetkittäistä huonoa kuntoa, pohtinut, että pitäisi mennä keräämään muiden saaren asukkaiden tavoin tyrnimarjoja, miettinyt usein mitä nuorimmalle veljelleni kuuluu, iloinnut siitä, että saan tehdä mielekästä työtä, iloinnut ylipäänsä siitä, että oma elämä on loksahdellut paikoilleen ja se on mielekästä. Ja aion muumien tavoin puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.