It always begins

Olen viime aikoina nukkunut paljon, noin 9-10 h/yö (!!!). MINÄ! Voitteko kuvitella! Nukahdankin melko helposti, enkä välttämättä edes yön aikana heräile kertaakaan. Nukun siis yhtäsoittoa noin kauan. En silti tunne aamulla olevani kovinkaan virkistynyt. Nyt on menossa tällainen kausi ja se olkoon nyt näin. Olen joka päivä ollut aivan supersuper uuvuksissa ja väsynyt. Kaikki pienetkin asiat vaatii normaalia enemmän ponnisteluja. Kaikkea en saa edes tehdyksi. Kyllähän se turhauttaa, kun ei jaksa eikä pysty. Töiden aloitus vaatii minulta nyt ekstrapaljon voimia. Olenkin pyrkinyt pitämään muut menot vähäisinä. Vaikka sopivasti toki niitäkin täytyy olla.

Ensi viikon perjantaina aloitan taas joogan. Se on vielä siltä osin spessu, että siellä on joku tyyppi, joka tutkii joogan vaikutusta mielialan kohenemiseen / masennuksesta toipumiseen! Olen siis ikäänkuin koekaniinina. Olen kyllä todennut joogan olevan yksi parhaista lääkkeistä. Se maadoittaa myös takaisin tähän hetkeen ja tähän maailmaan. Tulee kehotietoisemmaksi.

Maanantaina menen (ensimmäistä kertaa elämässäni) kokeilemaan akupunktiota. Niin moni tuttu ja niin moni läheinen vastaavanlaisista jutuista kärsinyt ystävä on sitä kehunut ja kertonut, miten on saanut siitä apua. Tottakai, tietenkin olen valmis kokeilemaan. Kaikki keinot käyttöön. Erityisen kyllästynyt olen tähän jatkuvaan, dissosioituneeseen tilaan, vaikka sillekin on syynsä, aikansa, ja paikkansa. Eikä sitä vastaan taisteleminen auta. Päinvastoin. Se kun hälvenee, pystyn myös tuntemaan enemmän. Se dissotila kun meinaa sulkea tunteet pois ja tehdä ihan semmoisen jähmettyneen puupökkelön minusta, henkisesti ja fyysisesti.

Tänään menen katsomaan ystäväni viikon vanhaa pientä poikaa ja toisen ystäväni luo yökylään. Rento ja ihana vauvantuoksuinen (ja ystävien täyteinen) lauantai siis tiedossa. Eilen illalla tein tälle aamulle aamiaisen valmiiksi helpottaakseni heräämistä ja aamutoimia. Tein jääkaappiin tuorepuuron ja keitin pari kananmunaa valmiiksi. Mutteripannukahvit tein äsken (nyt mulla on myös pienempi mutteripannu, kuin se kuuden hengen!) Mutta kyllä tuosta kolmenkin hengen pannusta tulee tuota kahvia aika paljon. Nyt juon jo toista kuppia ja sanoisin, että noissa kummassakin on ollut vähintäänkin ikäänkuin se 2 espressoshottia. Ehkäpä noi saa mut vähän paremmin hereille, toivotaan. Kahvia tulee kyllä litkittyä nyt kun tuntee olonsa niin uuvahtaneeksi. Hassua ettei sekään ole sotkenut yöuniani. Kävin myös joku aika sitten hakemassa kaikkea kehoa ja mieltä virkistävää Ruohonjuuresta, mm. ruusunjuuriuutetta. Sitä tulee otettua ravintolisänä nyt päivittäin.

Eilen käytiin pikkusiskoni kanssa tsekkaamassa Clarion -hotellin Sky Bar. Se oli hieno paikka!

Tällaisia ajatuksia tänään. Päivä kerrallaan mennään.

Joka päivä mielessäni käy ajatus, etten jaksa tätä enää. Ja että tätäkö tää nyt on? Onko tämä lopullista? Tällekö asteelle toipumiseni jäi? Eikä jaksaisi taistella. Samalla kuitenkin usko huomiseen minulla on voimakas. Ja uskoa entisestään vahvistaa se, että olen selvinnyt pahimmasta, niin miksen muka selviäisi tästä? Eihän se toipuminen kesken jää kun uskoo itseensä ja siihen parempaan huomiseen. 

45c67a4ffc90bba10e737c2333252ff1.jpg

Kommentit (0)