Ja se soi…

Sanoin tänään yhdelle tuttavalleni, että vihdoinkin elämä alkaa näyttää jälleen parhaat puolensa. Särkymisen siunaus. Sain vastauksesi viestin, joka tiivistää täydellisesti kaiken, mitä mun päässäni on liikkunut tänään ja eilen;

”Kyl se näyttää kun se aika tulee. Mitä tummemmat on ne elämän tummat sävyt jotka on oppinu tuntemaan, niin sitä syvemmin laajemmalla skaalalla elämä alkaa ”soimaan”. Mut ne tummimmat sävyt ja saundit pitää hyväksyä ja tuntee läpeensä, jotta ne saa soimaan harmoniassa.”

Upeasti sanottu – eikö? Mä kuulen pikkuhiljaa itseäni paremmin. Intuitio huutelee tiuhemmin. Ajatukset kirkastuu. Se on oikeasti totta, että tuhkasta noustaan, vahvempana ja viisaampana. Tää on upee tunne! Ja miten vaikea mun oli uskoa, että tää koskaan tulis tapahtumaan. Mut näin siinä vaan alkaa onneksi käydä. Terapeuttinikin sanoi tänään, että miten isoja asioita olen toteuttanut ja oivaltanut ihan viimeisen kolmen viikon aikana. Isoja muutoksia. Aion kirjoittaa tästä kaikesta aiheen tiimoilta lähipäivinä. Nyt on mentävä jälleen unille, olen ollut koko päivän todella poikki ja huomenna on työpäivä. Tarvitsen unta. Halusin kuitenkin jakaa nämä voimaannuttavat sanat teidänkin luettavaksi, jos joku vaikka saisi siitä jotain ajatuksenkipinää alkavaan viikonloppuun. Ympärilläni on viisaita ihmisiä ja näiden viisaiden ihmisten viisautta haluan jakaa teille, mutta myös ammentaa omaan ajatteluun.

Kauniita unia!