”Ja sul on jalkovälissä se kannustinloukku, tää on äijä-änthem ja tähän tulee koukku”

Viimeiset päivät olen pohtinut miesten ja naisten asemaa tässä yhteiskunnassa. Yksin, ja ystävien kanssa. Olen miettinyt, että miten saada tekstiksi tänne se kaikki, mitä päässäni liikkuu ja mitä koen – ilman, että tekstistä tulee liian rankkaa tai sekavaa luettavaa tai ylipäänsä vääriä käsityksiä. En puhu nimillä tässä, mutta kerron yleisesti nyt mitä tarkoitan näillä pohdinnoillani.

Lähdetään liikkelle siitä, että se viesti, (mistä kerroin edellisessä postauksessa) sai liikkeelle minussa valtavan hyökyaallon kaltaisen prosessin. Prosessin, jonka kuvittelin jääneen ”välistä”, jonka luulin olevan päässäni alitajuisesti käsitelty ja ajattelin, ettei minun tarvitse kohdata tähän liittyviä asioita silmästä silmään. Olin pahasti väärässä. Se laukaisi jotain, joka on sekoittanut ajatukseni, tunteeni ja oikeastaan… kaiken. Se on pistänyt pääni pyörälle ja miettimään asioita vähän eri vinkkelistä.

Jossain kohtaa (ja osin vieläkin) joka puolella pyörinyt (ja pyörivä) me too -kampanja liittyy vahvasti teemoiltaan tähän, mistä tänään kirjoitan; Naisiin kohdistuvasta ahdistelusta.

Juttelin ystäväni kanssa pitkään siitä, miten miehet voivat tehdä asioita, jotka sitten kuitataan tyylillä ”no pojat on poikia.”, ”se nyt vaan on sellanen”, ”hei älä välitä”. Enkä missään nimessä yleistä. Kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Onneksi. Mutta on näitä, joiden toimintaa ei voi kun ihmetellä. Järkyttyä. Kuka opetti heidät sellaiseksi? Tässäpä nyt muutamia esimerkkejä:

Ajatellaampa vaikka tilanne, että mies X on halunnut päättää tapailun henkilön Y kanssa, koska Y on tullut hyväksikäytetyksi. X kokee, että se on Y:n vika, kun hänhän oli kännissä. Perus. X on jopa sitä mieltä, että Y on ikäänkuin ”pettänyt” häntä. Veikatkaapa, miten satuttavaa tällainen on? Ensin tyttö tulee raiskatuksi luotettavaksi oletetun ihmisen toimesta ja kun hän kertoo surusta ja kauhusta suunniltaan tapailemalleen kumppanille X asiasta, kääntyy se tämän hirveän tapahtuman kokeneen syyksi loppuviimein. Ja niinhän Y pitkään kokeekin syyllisyyttä ja jaksaa elää asian kanssa sen vuoksi helpostikin. Hän ei tunne oikeastaan mitään. Eikä hän osaa olla vihainen, paitsi korkeintaan itselleen. Viha kun helposti kääntyy sisäänpäin, eikä niitä ihmisiä kohti, joihin se kuuluisi kohdistaa. Kun kuluu n. 1,5 vuotta tapahtuneesta, X ottaa yhtäkkiä yhteyttä henkilöön Y. Hän pyytää WhatsAppissa lähettämään kiusoittelevia kuvia. Viestit on alentavia. Onko tällä kundilla mielestänne ollenkaan mitään empatiakykyä, tilannetajua tai ymmärrystä? Ego ohjaa ja sitten se kuuluisa keskijalka. Y kokee itsensä halvaksi, pelkäksi objektiksi. Itseinho nousee. Vuosia sitten hän olisi saattanut kikatellen innostua siitä, että joku huomaa hänet. Nyt hän on sen verran vahva, ettei lähde tuollaiseen pelleilyyn. Mutta tiedän, joku lähtee.

Y joutuu myös muutaman vuoden sisällä ahdistelluksi ja seuratuksi niin kadulla, sekä erittäin tunkeilevasti erään taksikuskin ja ruokakuriirin toimesta. Long story. Nämä kokemukset saavat entistä enemmän vanhat muistot pintaan ja pelon nousemaan. Onko todella niin, että nainen on kohde, jolle voi sanoa ja tehdä mitä vaan? Onko ei sanana sellainen, että sitä ei ymmäretä tai edes haluta ymmärtää? Sanoipa nainen sen missä yhteydessä tahansa. Naisen täytyy sepittää tarinoita poikaystävästä (vaikkei edes olisi), valehdella nimensä ja kotiosoitteensa, mennä kadun toiselle puolelle, jos joku epäilyttävä kävelee selän takana tai on tulossa vastaan, puhua olevinaan puhelimessa, esittää pelotonta, jne. Sitten..

Jos Y sanoo ei (en puhu nyt seksistä, vaan asioista yleisesti), henkilö X jankuttaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Useimmiten ei kylläkään saa. Mutta jos ja kun hän ei saa tahtoaan läpi, X suuttuu. Hän alkaa ”uhkailla”. Siinä Y joutuu taas ahdistetuksi nurkkaan, pahasti seinää vasten. Hän joutuu selittelemään itseään ja yrittää takoa toiselle päähän, miksi ei on ei ja sitä täytyy kunnioittaa. Toisen rajoja tulee kunnioittaa. Toisen reviirille ei yksinkertaisesti tulla, jos toinen ei halua. Ei oven taakse, ei ikkunan taakse, ei soitella, ei viestitellä, ei odoteta mitään, jos toinen ei halua. Silti X saattaa tehdä sen kaiken – koska hän niin kovasti haluaa. Missä menee arvostus ja toisen tahdon kunnioitus? Henkilö Y kun EI halua. Henkilö X saattaa myös aivan kummallisessa tilanteessa tai yhteydessä todeta henkilölle Y, että ”panettaa”. Escuse me? Tuo sana on sellainen, että aivan kuin nainen olisi jälleen joku miehen omien tarpeidensa kohde. Tilannetajua ja arviointikykyä kysytään myös siinä, että X vieläpä tietää mitä Y:lle on elämänsä aikana tapahtunut ja silti tällaisia lausahduksia tipahtelee kaikenlaisissa (vääränlaisissa, sopimattomissa) tilanteissa. Se saa henkilön Y entistä enemmän ahdistumaan, nurkkaan ja vihaamaan kosketusta. Vihaamaan naiseuttaan. Vihaamaan miehiä. VIHAAMAAN.

Sitten on Tinder. Seksi tulee hyvin nopeasti miesten aloitteesta esille. Vaikka nainen kuinka pitäisikin seksistä, siitä keskusteleminen siellä on usein virhe, koska miehet innostuu vaan (kun he ovat innostuneita jo ilman asiasta keskustelematta!) Henkilö Y oli ollut siellä jonkin aikaa ja kohdannut vaikka ja minkälaisia tilanteita. Ja näitä on tapahtunut monelle muullekin. Jotkut saattavat etsiä matchin poistettua sinun yhteystietojasi ja alkavat piinata, vaikkei sinua kiinnostaisi tippaakaan. Ymmärrystä ei löydy. Usein yhteydenpito jatkuu siitä huolimatta, että nainen sanoo ei. Jos nainen tekisi tämän miehelle, olisi nainen säälittävä ja epätoivoinen. Mikä mies sitten noissa tilanteissa on? Cool? Jotkut tekstit ovat suorastaan niin törkeää kamaa, että niitä ei viitsi edes täällä julkaista. Eikä myöskään sitä Whatsapp -viestiä, jonka itse sain. Se sai oloni niiiiin likaiseksi, vaikka sen sisältö oli täysin valheellinen. Mitään, mitä siinä väitettiin tapahtuneen, ei ole koskaan tapahtunut. MUTTA, se oli niin manipuloiva, että se sai minut epäilemään jopa itse itseäni. Se oli kai sen tarkoituskin. Se vinksautti minussa jotain nurin.

Tarpeeksi kun sattuu asioita, missä mies ylittää rajat, alkaa nainen väkisinkin pelkäämään. Kosketus, läheisyys, hellyydenosoitukset saatika seksi alkaa ahdistamaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen alkaa pelottaa ja inhottaa. Mistä sitä tietää, mikä kenenkään motiivi lopulta on? 

Tämä oli asia, josta halusin kirjoittaa, koska sen verran isot ratakset pyörivät nyt päässäni tämän asian tiimoilta. Onneksi on paljon ihania miehiä; ystäviä, perheenjäseniä jne. jotka ovat aivan toista maata. Ja tietenkin tiedän sen, että myös miehiä ahdistellaan. Eikä se ole ok sekään! Mutta tämä asia on usein vaan enemmän kuitenkin näin päin.

 

”Tosimies on sellanen ku tosimies määrää, Tosimies on mulkku eikä siin oo mitää väärää, Automallia Janis Petke, tosimies ei tunteile se yskii vaa hetken, Se ei kadu eikä pyytele koskaan anteeks ja paleltuu jurrissa hankeen, jee…”

Pyhimys – Mulkut

 

Herääkö ajatuksia?

Kuva: SoundGirls.Org

Kertomuksieni Y ja X eivät välttämättä ole aina samoja henkilöitä.