Kosmetiikkaviidakko – Mitä kannattaa hankkia?
Ajattelin välillä poiketa blogin tyypillisimmistä teemoista. Nimittäin tiedän, että lukijoina on paljon kosmetiikasta ja ennenkaikkea luonnonkosmetiikasta (ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista) kiinnostuneita lukijoita, niin julkaisempa teille sellaisen selkeän ja kepeän tekstin aiheesta. Lähinnä koskien kosmetiikkatuotteiden raaka-aineita. Tämä inspiraatio syntyi ihan viimeistään nyt, kun ystäväni tarvitsivat jälleen konsultaatiotani omien ihonhoitotuotteidensa hankinnassa. Tämä on vaan niin laaja-alainen aihe, että yritän todella nyt vaan poimia ne omasta mielestäni tärkeimmät ja oleellisimmat jutut tähän. Toivon, että saatte tästä jotain selkoa. Ja ehkä tälle seuraa jatkoa, jos sellaiselle toivetta on ja mikäli en tähän saakaan mielestäni kaikkia ydinasioita listattua. Mutta mennään aiheeseen. Älkääkä huolestuko (tai liikaa riemuitko), blogin suunta ei ole toistaiseksi pysyvästi muuttumassa.
Tässä ihan mahdottomassa kosmetiikkaviidakossa moni miettii, että mikä olisi hyvä juuri omalle iholle. Tulee ostettua yhtä ja toista ja tuotteet osoittautuu tehottomiksi tai sopimattomiksi. Ja taas etsitään jotain uutta. Ainesosaluetteloiden lukeminenkaan ei välttämättä luonnistu – eikä mikään ihme, se on välillä hidasta ja haastavaa myös alan ammattilaiselle. Ja kuka jaksaa kaupassa lukea jokaisen purkin kyljen? Erityisen sekavaksi itse koen synteettisen puolen raaka-ainelistat. Luonnonkosmetiikan puolella edes jonkinverran ihan peruskuluttaja osaa lukea, mitä tuote suurinpiirtein sisältää.
Mennään ensin ihan perusasioihin: se, mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi itsellä. Me kaikki ollaan yksilöitä ja niin tässäkin asiassa. Me ollaan ehkä saatu perintönä allergioita, tai altistuttu / herkistytty elämämme aikana tarpeeksi jollekin tietylle (vaikkapa säilöntäaineelle) ja tultu lopulta sille allergisiksi. Ihon kuntoon vaikuttaa ihan hirveästi kaikki se, mitä sisällämme tapahtuu. Ravinto, riittävä vedenjuonti, uni, liikunta, hormonit, stressi yms. Sen lisäksi haasteita tuo tämä meidän pohjolan sää, yhtäkkiä syksyllä kuuman kesän jälkeen ilma viilenee ja kuivuu, ja monissa toimistoissa pauhaavat ilmastointilaitteet. Ihonhoito tulisikin toteuttaa ihon sen hetkisen tilan tarpeiden mukaan, koska sama hoitorutiini ei välttämättä toimi ympäri vuoden.
Suomessa ihmiset lähtökohtaisesti luottavat sokeasti apteekin perusvoiteisiin. Monella on myös käsitys siitä, että rasvoittuvalle iholle ei kannata käyttää öljyjä ja että mitä pesevämpiä tuotteet on, sen parempi. Kasvovesikin toisinaan mielletään joksikin ”ekstraksi”, vaikka se on itseasiassa yksi ihonhoidon tärkeimpiä tuotteita.
Näihin kolmeen uskomukseen tai olettamukseen haluan esittää vastaväitteet:
1. Apteekin perusvoiteita määräävät usein lääkärit. Niitä on helppo määrätä, koska ne harvoin allergisoivat – no, eivät ne oikein myöskään sisällä yhtään mitään. Ja lääkäreihin luotetaan. On myös hiukan kai lääkäristäkin kiinni, että perehtyykö tai uskooko hän voiteiden tehokkuuteen tai raaka-aineisiin. Atooppinen ja kuiva iho on monen suomalaisen ongelma etenkin tähän aikaan vuodesta. Perusvoiteita läträtään tolkuttomasti ja siltikään niistä ei ole apua. Siihen löytyy ihan simppeli syy! Suurimmasta osasta perusvoiteista tällaisella nopealla katselmuksella näyttäisi löytyvän vettä, mineraaliöljyjä, emulgaattoria ja muutamaa eri säilöntäainetta. Eli hetkinen, mikä tuossa voiteessa lopulta kosteuttaa? Okkluusiokosteutus (eli juurikin tuolla mineraaliöljyllä kosteuttaminen) on aika perinteinen menetelmä. Okkluusio -käsite on siis kosteuden haihtumisen estämistä. Mutta mikäli ihossa ei ole kosteutta, niin ei ole myöskään mitään suojattavaa? Eli tosiaan se kosteuttava raaka-aine puuttuu. Monet tietää myös sen ”huulirasvariippuvuuden” – uskotaan, että huulirasvaa käyttämällä huulet vain entistä enemmän kuivuvat. Esimerkiksi tunnetun vaseliinin kanssa näin onkin. Petrolatum on yhtäkuin mineraaliöljy. Se tekee juuri tuon ”suojaavan kalvon” huulille, mutta ei kosteuta. Ennen vaseliinia lätkittiin pakkasella suojaamaan kylmyyttä. Todellisuudessa ihosta höyrystyvä kosteus jäädyttää ihon pinnan, jolloin vaseliini sen sijaan että se suojaisi, se synnyttääkin paleltumia ja pakkasvaurioita. Ja huom. mineraaliöljyillä ei ole mitään tekemistä luonnon mineraalien kanssa. Mineraaliöljyt ovat kosmetiikkateollisuudelle halpaa bensiiniteollisuuden ylijäämää. Surullista oli myös huomata, miten moni apteekin perusvoide sisälsi silikonia ja alkoholia. Silikonihan ei hajoa vesistöissä. Eli sen lisäksi, että se on täysin turha ainesosa, kuormittaa se myös suuresti kallisarvoista luontoamme. Alkoholi ei ole automaattisesti negatiivinen ainesosa, hyvin pieninä määrinä esim. luonnonkosmetiikassa se toimii säilöntaaineena, mutta muutoin se on hyvinkin kuivattava raaka-aine.
2. Ihon rasvoittuminen johtuu aina jostain. Se ei mielestäni ole välttämättä varsinainen ihotyyppi, vaan ihon tulehduksellinen tila, ja sille on joku syy; stressi, hormonaaliset muutokset, epäterveellinen ruokavalio (liian hiilihydraattipitoinen) tms. Aina puuttumalla ensin siihen aiheuttajaan (jos sen vaan tietää), päästään pitkälle. Ja vaikka siihen rasvoittumisen syyhyn puututtaisiinkin, on ihonhoidon oltava myös ihanteellinen. Rasvoittuvaa, tukkiutuvaa ja epäpuhdasta ihoa aletaan helposti pestä liian voimakkailla ihonhoitotuotteilla, jotta se ihon öljyisyys vähenisi ja iho puhdistuisi. Ajatus on kaunis, mutta se toimii huonosti. Iho villiintyy ja alkaa entistä enemmän tuottaa talia, mitä voimakkaammilla tuotteilla sitä pesee. Erilaiset puhdistusvaahdot ja geelit ovat usein niitä kuivattavimpia tuotteita. Rasvoittuvakin iho kaipaa kosteutusta. Monet pelkäävät laittaa iholle öljyjä, sillä ihohan on jo öljyinen. Saatetaan välttää kosteuttamista kokonaan ja siinä kohtaa mennään pahasti pieleen. Kasvoöljyissä on paljon eroja ja on ns. ei -komedogeenisiä öljyjä, eli sellaisia, jotka eivät tuki ihoa. Kasvoöljyt myöskin ikäänkuin huijaavat ihon talintuotantoa, jolloin oma talintuotanto hiukan rauhoittuu. Toki hyvät puhdistustuotteet on a ja o, mutta myös ihon hoitotuotteet, eli tuotteet, jotka jätetään kasvoille. Likaisilla käsillä ei pitäisi ikinä nyplätä tulehtunutta ihoa, sillä se tulehdus leviää helposti muuallekin kasvoja. Näppyjä ei saisi puristella eikä selkeästi tulehtunutta ihoa hangata tai hieroa. Lempeys ja hellävaraisuus on tärkeitä. Jos iholla on selvästi akne, kuuluu se ihotautilääkärille. Joissain tapauksissa annetaan antibioottivoiteita / suun kautta syötävää vahvaa antibioottia esim. Roaccutan -kuuri. Se on todellakin vahva kuuri ja kuivattaa ihoa (ja limakalvoja yms.) hurjasti, mutta joskus se tulee tarpeeseen, mikäli iho on pahassa tulehdustilassa eikä mikään muu siihen tunnu auttavan. Itse en sitä kuitenkaan heti ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan. Monen tiedän saaneen avun ESSE -sarjan tuotteista, koska se perustuu ihon oman bakteeritoiminnan tasapainottamiseen.
3. Muistan teiniajoilta itsekin tv-mainokset, jossa mainostettiin kasvovettä puhdistuksen viimeistelemiseen. Muistan, että aina jonkin kasvojen puhdistustuotteen jälkeen puuvillavanulapuilla pyyhittäessä niihin lappuihin jäi vielä meikkiä. Nykyään tiedän, että kasvojen puhdistustuotteen tulee itsessään olla sen verran toimiva, että vaikka sitä pyyhkisikin puuvillavanulapuilla, ei niihin lappuihin enää puhdistuksen jälkeen pitäisi jäädä mitään. Ja kasvovesi on enemmänkin hoitovesi. Jos iho on pintakuiva – eli esim. helposti tukkiutuu, tuotteet eivät tahdo imeytyä ja ihoa kiristelee, on kasvovesi yksi tärkeimmistä lääkkeistä siihen. Kasvovesi on lähellä ihon omaa ”tilaa”, jolloin se imeytyy iholle helposti. Kasvoveden lisäksi esimerkiksi kevyet vesimäiset seerumit toimii pintakuivuuteen loistavasti. Sen lisäksi itse rakastan pitkin päivää suihkittavia kasvovesiä, koska ne antavat myös sitä päivän mittaan iholta haihtuvaa kosteutta takaisin. Näyttöpäätetyö kuivattaa ihoa ( + vanhentaa!!) joten hyvä suojaus siltäkin on olla. En suosittele myöskään vesipesuja kasvoille, enkä turhaa aamupuhdistusta. Kasvovedellä huljuttelu riittää! Mutta huom. kasvovesissäkin on paljon eroavaisuuksia. Vältä alkoholia ja koeta löytää kasvovesiä, joissa on esimerkiksi tyypillinen vesi korvattu esimerkiksi jollain kukkaisvedellä.
Tähän kohtaan suosittelen sellaista sivustoa kuin http://incihaku.fi. Ja puhelimeen kannattaa ladata sellainen appi kuin Cosmethics.
Sitten haluaisin muistuttaa, että kannattaa olla lähdekriittinen myös kosmetiikkaa hankkiessa. Monet bloggaajat tekevät kaupallisia yhteistöitä ja tekevät postauksia tai mainontaa tietenkin saadakseen siitä (luonnollisesti) palkkaa. On myös useita bloggaajia, jotka tekevät kaupallista yhteistyötä VAIN niiden firmojen & tuotteiden kanssa, jotka oikeasti kokevat 100% toimivaksi ja että kunkin yrityksen arvot täsmää omiin arvoihin. Yhteistöiden valikoiminen tietenkin ”hankaloittaa” sitä, että rahaa ei samalla tavalla tule, mutta en esimerkiksi itse osaisi kuvitellakaan tekeväni kaupallista yhteistyötä jonkun yrityksen kanssa, jonka arvot eivät olisi yhtenäisiä omieni kanssa. Eli, julkisuudessa vaikutusvaltainen ihminen & hänen suosittelemat kosmetiikkapurkkinsa eivät välttämättä tarkoita sitä, että ne olisivat automaattisesti juuri sinulle niitä parhaimpia. Tutustu, tutki, selvitä. Kyseenalaista.
Ja sitten tämä terminologia; Luonnonkosmetiikka VOI olla luonnonmukaisesti viljeltyjen raaka-aineiden vuoksi kokonaan tai osittain luomua, muttei se ole luonnonkosmetiikassa automatio. Moni lyhentää sanan luonnonkosmetiikka luomukosmetiikaksi, vaikka siinä tehdään asiavirhe ja mennään harhaan. Tätä tulee vastaan naistenlehdissä, blogeissa, somessa ihan jatkuvasti. Useissa luonnonkosmetiikkatuotteissa on erikseen merkattu luonnonmukaisesti (luomu) viljellyt raaka-aineet ja merkitty tuotteen prosentuaalinen luomuainesosamäärä. Toivottavasti tämä avasi hieman. Luonnonkosmetiikka -sanaa ei siis lyhennetä luomu -kosmetiikaksi.
Sertifikaatit on sitten vielä oma maailmansa. Sertifikaateista löytyy paljon tietoa Internetin ihmeellisestä maailmasta mutta faktat on, että a) sen hankkiminen on kallista ja b) sen saamiseksi täytyy olla hyvin moni asia kunnossa. Ja nyt puhun siis luonnonkosmetiikan sertifikaateista esim. tunnetuimpana Eco-Cert. Se takaa sen, että tuote on 100% luonnonkosmetiikkaa, eikä esim. niin, että joku firma vain ratsastaa jollakin luonnonkosmetiikan yhdellä raaka-aineella, joka löytyy incilistan loppupäästä. Jenkeissä kuitenkaan sertifikaatit eivät ole niin yleisiä, vaikka esim. upeat, laadukkaat ja hinnakkaat, hyvin korkeita luomupitoisuuksia sisältävät sarjat May Lindstrom Skin ja In Fiore tulee juurikin sieltä. Mutta, sertifikaatti takaa työntekijöiden hyvät työolot yms. asiat aina. Jos kuitenkaan jollakin pienellä, vaikkapa uudella kotimaisella luonnonkosmetiikkasarjalla sertifikaattia ei ole, syy löytyy siitä, että sen hankkiminen tosiaankin maksaa…
Huh. Paljon olisi vieläkin aiheesta asiaa ja paasaamista, mutta tulee muuten liian pitkä teksti.
Saitteko tästä tekstistä jotain uutta? Haluatteko lukea lisää vastaavia aiheita?
PS. Blogin kommentointikenttä on toistaiseksi poissa käytöstä, joten tykkäilemällä tästä tiedän – että tykkäsitte ja kommenttia saa laittaa sähköpostiosoitteeseen, sekä blogin Facebook -sivulla. Kiitos ymmärryksestä!