Minä pyydän
Tahtoisin pystyä tuntemaan. Tahtoisin pystyä iloitsemaan. Kaipaan sitä läikehtivää onnentunnetta rinnassa ja vatsassa. Kaipaan kiitollista oloa arkisista asioista. Haluaisin osata olla läsnä. Olla täällä. En jossain muualla. Päivät on pitkiä, sävyiltään harmaita tai jopa mustia, yleensä melko värittömiä ja täynnä tyhjyyttä. Muistelen haikeana mennyttä aikaa, sitä millaisena itseni muistan ja miltä elämä tuntui. Yritän ajatella itseni nyt keskeneräisenä toukkana, josta jonakin päivänä kuoriutuu vielä perhonen. Kenties ja toivottavasti värikkäämpi kuin ennen.
Elämäni, tule takaisin…
Kuva Kroatian purjehdusreissulta pari kesää sitten