Toipuillen…

Sunnuntaista aamupäivää teille kaikille! Minä olen tänään potenut influenssaa tasan kaksi viikkoa. Tässä olen aamun mm. höyryhengitellyt, lipitellyt inkivääriteetä cayennepippurilla, lusikoinut hunajaa, lepäillyt… Yskä jatkuu voimakkaana, ja yleisvointi on kehno, päässä on hassu tunne, kuin ei olisi täällä. Onhan se toki niin, että viime viikkoinen usean päivän kestävä korkea kuume vie voimat ja kuulemma yskä voi influenssan jälkeen jatkua kai pitkäänkin! Mies on sairaana, taisi napata jonkun jälkitaudinkin, kun kuume nousi eilen uudestaan ja useat läheiset ympärillä sairastaa. Sairastaminen on kyllä kurjaa, se vie mielen niiin matalaksi. Olin ihan surullinen perjantaina, kun en voi normaaliin tapaan tehdä itselle tärkeitä asioita ja ”hösätä menemään” tyypilliseen tapaani. Kotona oleminen pidemmän päälle on aika tylsää kun ei pysty ja jaksa tehdä ihmeitä mitään. Onneksi olen voinut tehdä töitä kotoa käsin vähän! 🙂 Huomenna olisi tarkoitus palata töihin, katsotaan, miten kykenen. Ainahan sitä voi kokeilla! Ja onneksi työpaikalla ei ole ylämäkiä 😉 Kertokaa ihmeessä ystävät, jos teillä on kokemuksia tästä viheliäisestä taudista. Olen pohtinut, miten kauan tämä oikeasti voi kestää.. Liikuntaa en uskalla varmasti hetkeen harrastaa, ennen kuin olen ollut useamman viikon oikeasti kunnossa.

recovering.JPG

Pitäkää itsenne lämpiminä ja terveinä!

Halauksin,

Miia

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Ystäväni – Annamari

Ystäväni -juttusarja jatkuu! Tänään saat tilaisuuden tutustua ystävääni Annamariin. Minä sain sen tilaisuuden viisi vuotta sitten keväällä ja siitä illasta asti olemme olleet erottamattomat. Olemme kokeneet yhdessä paljon, iloja ja suruja. Eräänkin illan muistan, kun istuttiin Anskun uuden kodin kylppärin lattialla, juotiin punaviiniä, itkettiin sekä naurettiin samanaikaisesti. Ansku asui Pariisissa vielä vähän aikaa sitten ja Pariisin iskujen aikaan hän oli sattumalta juuri silloin käymässä Suomessa. Onneksi. Siinä ehti jo miettiä, mitä jos…? Kun tavattiin niihin aikoihin, oli sekin tapaaminen täynnä kyyneleitä. Kiitollisuuden kyyneleitä. Kun halattiin, en halunnut päästää irti hetkeksikään. Tässä ollaan ja elämä, sekä ystävyys jatkuu. Vaikkakin eri maissa. Ansku on ehdottomasti yksi sydämellisimmistä ihmisistä, ketä tiedän!

ansku.JPG

1. Kerro hieman itsestäsi

Olen spontaani, iloinen, hassu ja positiivisen elämänasenteen omaava persoona.

2. Millaisista asioista unelmoit?

Unelmoin seikkailuista ympäri maailmaa.

3. Miten vietät mieluiten vapaa-aikasi?

Vapaa-ajalla tykkään urheilla, käydä museoissa ja taidenäyttelyissä sekä nauttia ystävieni seurasta

4. Miten rentoudut?

Hyvällä viinillä, ruoalla, hyvällä seuralla, musiikilla sekä löhöilemällä!

5. Mitä pidät elämässä tärkeimpinä asioina?

Onnellisuus, ystävät, perhe, rakkaus.

6. Millaisia haaveita ja toiveita sinulla on vuodelle 2016?

Muutan Saksaan Düsseldorfiin. Toiveena on, että viihdyn kaupungissa sekä myös uusissa haasteissa, uuden työn parissa. 

7. Miten ja milloin me tapasimme ensimmäisen kerran?

Huhtikuussa 2011 tupareideni jatkobileissä Ravintola Helmessä, jossa ystävyytemme sai alkunsa.

8. Millaisia muistoja sinulla on jäänyt päällimmäisenä mieleen matkamme varrelta?

Ruotsinreissut, juhlat, yhteiset illat, ilot ja surut. 

9. Mikä sinulle on suhteessamme tärkeintä, mitä se on sinulle antanut?

Läsnäolo ja toistemme tuki kaikista etäisyyksistä huolimatta. Se on asia, jota arvostan eniten, kun asun ulkomailla.

10. Jos saisit kuvailla minua muutamilla sanoilla tai lauseilla, miten kuvailisit?

Miian hymy, ilo ja nauru. 

11. Jos saisit minulta jonkun piirteen tai ominaisuuden, minkä valitsisit?

Miian vahvuus ja upeus. Kaikki, mitä ympärilläsi on tapahtunut, on kasvattanut sinusta upean ja vahvan naisen. 

12. Mitä haluat sanoa lukijoilleni

Toivon positiivista, lämpöistä ja upeaa vuotta kaikille!

Ihana Ansku! Aikaisemmat Ystäväni -juttusarjan jutut ja ystävät löydät täältä ja täältä

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe