Tänään kävin reippaalla 7,5 km lenkillä ja mietiskelin siinä kävellessäni ja auringon lämmittäessä tätä kulunutta vuotta. Ajattelin koota tämän vuoden mieleenpainuvimmat asiat lyhyesti kuvien kera yhteen näin vuoden vedellessä viimeisiään.
Tammikuu ja Helmikuu
1.1. klo 00.00 Temppeliaukion kirkon päällä, ilotulitusten paukkuesssa, samppanjalasit kourassa, samassa hetkessä, kun suukoteltiin ja halattiin, päätettiin sinetöidä suhteemme ja mennä kihloihin. Pyydettiin perhe ja ystävät yhteen ja vietettiin perhekihlajaisia tammikuussa, ja ystävien kesken juhlittiin helmikuussa, samalla, kun täytin 28.
Maaliskuu
Nautin todenteolla työstäni, lenkkeilystä, elämästä. Olo tuntui kaikenkaikkiaan hyvinvoivalta ja onnelliselta.
Huhtikuu
Paettiin Pariisiin viettämään 5-vuotispäiväämme sekä samalla tästä tuli kihlajaismatkamme (josta emme vielä vuoden 2014 viimeisenä päivänä tienneet).
Huhtikuu antoi myös lisää aihetta iloon; muutimme uuteen, ihanaan kotiin! Jouduimme myös hyvästelemään ensimmäisen, yhteisen kotimme, jossa ehdimme asua lähes viisi vuotta.
Toukokuu
sisälsi jälleen ulkoilua ja innostuin pyöräilystä! Säät oli mitä parhaimmat ja sopivimmat siihen.
Kesäkuussa oli hiukan surua ja murhetta, mutta onneksi kesälomani tuli sopivaan saumaan. Lähdettiin ensin juhannuksen viettoon ystäviemme mökille ja sieltä suunnattiin Kroatiaan purjehtimaan. Se oli paras mahdollinen pääntyhjennysloma i k i n ä. Katsella merta, vaihtuvia maisemia päivittäin, juoda ja syödä hyvin, nauttia auringosta, lämmöstä, ystävistä.
Kesäkuun lopulla myös ystävämme palasi Kiinasta ja sen jälkeen (ja oikeastaan muutenkin, koko kesän) paras iltojen ja kesäöiden viettopaikka oli Hernesaarenranta ja viini virtasi.
Heinäkuussa tapasin viimein idolini Teemu Selänteen. Se oli aika kiva juttu! Hahaa. Olin kovassa flunssassa ja menin silti häntä katsomaan, pakkohan minun oli. Viineilyt Hernesaarenrannassa jatkuivat.
Heinäkuussa myös festaroitiin Ilosaaressa, joka oli varmaan paras Ilosaarirock koskaan!! Naurua, laulua, ystäviä, valvomista ja vanhat kunnon kotibileet.
Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna / elokuun ensimmäisenä vietettiin hyvän ystäväni polttareita. Käytiin mm. suppaamassa ja veljeni piti meille sushikurssin.
Elokuussa lähdettiin rapujuhlille Kangasniemelle. Vaikka yöt oli jo viileitä, vietettiin koko viikonloppu silti ulkona. Se oli ihanaa. Herkuteltiin oikein olan takaa.
Elokuussa siskoni muutti Balille. Elokuun lopulla tanssittiin ystävien häitä, Kimi sai sukkanauhan.
Syyskuussa tanssittiin myös ystäviemme häitä 20-luvun henkeen. Ne oli ihanat juhlat. Loppusyksy meni melko kiireisesti töissä.
Lokakuussa vietettiin mm. Patrikin 1v. juhlia. Sekin kuukausi taisi mennä aika haipakalla.
Marraskuu ja Joulukuu menikin sitten alkuvuoden valoisuuteen verrattuna hieman synkemissä merkeissä mm. kipeillen ja surren. Siskoni lähti Malesiaan ennen muuttoaan Barcelonaan. Loppuvuoden ankeuden ja kankeuden jälkeen tänään kuitenkin päivä näytti kaikessa kauneudessaan tältä;
Olen voinut kaikinpuolin paremmin, ja huomenna menen töihin. Ensi viikko tuo tullessaan mm. työntekoa, ystäväni Harrietin tapaamisen, illallisen ja ensimmäisen kihlajaisvuoden juhlistamista, sekä loppuviikosta rakkaiden ihmisten seuraa (joka jatkuu ensi viikon puolelle!) Ihanaa.
Tämä vuosi antoi enemmän kuin otti. Sain tutustua uusiin, mielenkiintoisiin, ihaniin ihmisiin. Olen päässyt välimatkasta huolimatta seuraamaan pienen Patrikin kasvua, ollaan tavattu paljon ja myös skypetetty paljon. Olen ollut yhtä huolissani, kuten aina ja todennut, ettei se auta mitään. Vuoden kohokohtia ovat ne hetket, kun rakkaat on ympärillä ja hymy on korvissa. Toivon sitä samaa hyvää, sellaisia hetkiä ja onnea ensi vuoteen.
Tässä illalla olen lueskellut joululahjaksi saamaani kirjaa, josta haluan jakaa kanssanne pienen pätkän joka mielestäni sopii tähän hyvin:
”Elämä, se on nyt tällaista: mennään ja tullaan enkä voi oikein millekään mitään. On uskallettava olla mukana vaikka pelottaa, ja on aina jollakin tapaa pelottavaa vaikka uskaltaa”
Anja Snellman – Antautuminen
