Ajattelin, että kirjoitan ensimmäisestä akupunktiokerrastani vielä kun se on tuoreessa muistissa. Tästä tekstistä mahtaa tulla lyhyehkö, koska pian minun täytyy alkaa iltapuuhiin (vatsa kurnii, hiukset on pesemättä jne), mutta… First things first.

Ensinnäkin, olin miettinyt akupunktiossa käymistä jo pitkään. Se oli vaan jäänyt, syystä tai toisesta. Olen viime aikoina alkanut kyllästyä ja uupua jatkuvaan hankalaan, epätodelliseen oloon ja ajattelin, että nyt jos koska olisi hyvä hetki kokeilla. Onhan akupunktiolla hoidettu ihmisiä jo vuosikaudet. Ja vieläpä kaikenlaisia vaivoja. Ystäväni Marina suositteli minulle Tie Terveyteen Akupunktio -klinikkaa. Tällä klinikan akupunktiohoitajalla, Daphne Fan:illa tuntui olevan osaamista;

”Kattava kokemus Kiinasta ja Singaporesta. Hän on valmistunut Pekingin kiinalaisen lääketieteen yliopistosta ja omaa korkeamman akateemisen loppututkinnon (MSc) Britanniasta biolääketieteestä ja ravitsemustieteestä. Hän on myös Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistyksen (FinnAcu ry) rekisteröity jäsen.”

Noh. Niin minä tänään sitten astelin hänen vastaanotolleen. Vastassa oli oikein lämminhenkinen ihminen. Ensimmäiseksi hän paineli kevyesti molempia ranteitani ja totesi sen jälkeen; ”your body is full of sadness and anger” – tässä asiassa hän on niin oikeassa. Pienen alkuhaastattelun ja asioiden läpikäynnin jälkeen hän kertoi hyvin tyhjentävästi ja selkeästi mitä tuleman pitää. Jostain syystä minua jännitti ihan hirveästi. Mutta, olin kuitenkin hyvin odottavaisin ja luottavaisin mielin.

Daphne laittoi neulat korviini, korvien alle, keskelle otsaan (kolmanteen silmään), ranteisiin, käsivarsiin, kämmeniin, jalkateriin ja pitkin sääriä. Tunnin makasin neuloitettuna (en halunnut kurkata edes miltä ne näyttää, etten ala pahoinvoimaan, heh). Osaa pistokohtia kihelmöi, kuumotti tai välillä tuntui sähköiskumaisia tuntemuksia tai kylmiä aaltoja. Nämä kuulemma kuuluvat asiaan. Jo Daphnen etsiessä akupisteitä (kun hän paineli niitä ilmeisesti rystysillä, siltä se ainakin tuntui), se teki kipeää. Neulojenkin laittaminen tuntui joissain kohti hiukan. Varsinkin korvissa ja kämmenessä. Mutta, se OLO tuon kaiken jälkeen. Olin kuullut, miten se todentotta helpottaa ja auttaa, mutta en osannut silti uskoa, että jo kerta tekisi niin hyvää. Olin rauhallinen, olo oli kevyempi, helpompi ja läsnäolevampi – mitä kaikista eniten kaipasin. Kuplatuntemus ei ollut niin voimakas. Hoidon jälkeen Daphne paineli kevyesti ranteitani uudestaan ja totesi, että homma on käynnistynyt. Hän myös sanoi, että ”your body is much more balanced now”. Ihanaa.

Se, mitä lähdimme hoidolla (ja lähdemme tulevilla hoitokerroilla) tavoittelemaan, on (yllätys yllätys) parempi mieliala. Akupunktion avulla keho alkaa itse korjaamaan itseään ja alkuun hoitokertoja on oltava tiuhemmin. 2-3 krt / vko. 10 kerran sarja ja sen jälkeen harvemmin. Seuraavan kerran menen jo tulevana lauantaina. Olen sitä mieltä, että mikä tahansa minua voi helpottaa tai saada oloani takaisin raiteilleen, kokeilen sen. Ja minulla on täysi usko ja luottamus Daphnen ammattitaitoon ja osaamiseen. Keskustelimme mikä on yhteinen tavoitteemme ja miten tämän tavoitteen saavutamme.

Tälle illalle ohjeiksi sain juoda paljon lämmintä vettä. Minun täytyy myös jatkossa syödä paljon lehtivihreää, ja mieluiten lämmitettyä. Pinaattia, lehtikaalia, jne.

Itkuisuutta saattaa kuulemma olla normaalia enemmän, koska hoito käynnistää kehossa prosessin. Vielä en ole huomannut mitään kovia tunnetilan muutoksia. Olen aika tyyni. Tai tyhjä. Mikä nyt kuvaisi parhaiten tätä ”en tiedä mitä tunnen” -olotilaa. Olen tänään ollut aikaansaava ja ehkä hiukan energisempi, ja se on jatkunut nyt ihan iltaan saakka. 

Innolla odotan seuraavaa kertaa ja erityisesti sitä, mitä tuo hoito pitkällä tähtäimellä aikaansaa. Huomenna jatkuu itsenhoito terapian merkeissä klo 10.00. Siksipä täytyykin nyt alkaa puuhastelemaan, että jaksan aamulla nousta kun kello soi 8.00.. Siispä,

kauniita unia!