Siivet kantaa

”Ihminen on äärisosiaalinen olento, joka tuntee itsensä vaillinnaiseksi, ellei koe antavansa merkityksellistä panosta yhteisölleen.”

-Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen

Istuin tänään kovalta tuulelta ja raekuurolta paossa Aleksanterinkadun kahvilassa. Suuntasin ikkunapöytään ja pöydässä oli nuo ylläolevat sanat. Työhönpaluu häämöttää ja aivan kuin universumi antaisi minulle pieniäsuuria potkuja takamukselle sen suhteen. Olet valmis. Onhan se, hyvänen aika, ihan sairaan jännittävää mennä niin pitkän sairausloman jälkeen. Se on usein jännittävää jo kesäloman jälkeen. Tai minkä tahansa tauon. Saati nyt. Mutta puhkun myös intoa. Nyt minä olen valmis kokeilemaan, miten se sujuu. Työ on minulle todella tärkeä osa minua, se on inspiroivaa, antoisaa, kehittävää, merkityksellistä. Olen ollut kohta lähes vuoden potilas vailla jotenkin.. merkitystä. Jokainen ihminen kaipaa elämälleen suuntaa ja merkitystä. Tavoitteita. Olen myös ihmeissäni, että olen päässyt tällä matkallani, kivisellä tiellä tähän kohtaan, että saan mahdollisuuden kokeilla työhönpaluuta. Olen todentotta itsestäni ylpeä! Olen selviytyjä! Olen taistelija! Olin oikeasti vajaa vuosi sitten aivan vihannes, joka ei päässyt edes vessaan omin avuin ja nyt minä menen töihin!

Tänään tapasin myös lääkärini. Hän on aivan ihana, ammattitaitoinen ja tukee minua (kuten olen tainnut täällä aiemminkin häntä ylistää!) Hän kirjotitti minulle voimakirjeen työhönpaluuta varten ja aion ottaa sen ehdottomasti mukaani;

”On luonnollista, että työhönpaluu jännittää. Se jännittäisi ketä tahansa. Sinä saat jännittää. Sinun ei tarvitse olla täysin työkykyinen kun palaat työhön. Saat olla pelokas, saat kokea epävarmuutta, saat kokea epätodellista oloa ja haavoittuvuutta. Sinä olet täysin riittävä, hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. On hienoa, että menet eteenpäin ja saat yrittää työhönpaluuta. Sinä et ole huono siksi, että et pysty täyteen työkykyyn, vaan olet arvokas, olet hienosti pystynyt kohtaamaan omaa haavoittuvuutta ja olemaan eri tavalla haavoittuva sinua varten. On tärkeä tilaisuus voida haavoittuvana mennä työhön ja opetella sallimaan haavoittuvuutta ja pitämään haavoittuvasta puolesta huolta. Se on asia, mitä monet ihmiset eivät osaa ja vahva kyky. Jos töissä tulee kuplamainen olo, saat kertoa itsellesi, että ei ole hätää. Ota itsellesi hetki. Nyt turvaton puoli on sinussa läsnä. Tämä puoli saa tulla esiin. Se ei ole sinun syytäsi eikä se ole huonoutta. Kiedo itsesi silloin lämpimään vaatteeseen, keitä lämmintä juomaa ja anna itsesi kerätä rauhassa voimia ja turvaa.”

Näillä mennään. Siivet kantaa!