Vääräuskoinen?

Tämä postaus, (tai oikeastaan inspiraatio ja sisältö siihen) on tullut jonkun aikaa tiettyjä asioita mietittyäni. Minulle aihe on tärkeä ja minun on myös tärkeä päästä sanomaan omat mietteeni, pohdintani ja mielipiteeni ääneen. Todennäköisesti sohaisen ampiaispesää tällä, mutta seison ainakin sanojeni takana. Ja painotan, että ajatukset, mielipiteet, kokemukset, tunteet ja kaikki – on minun, eikä yleismaailmallisia absoluuttisia totuuksia (ellen mainitse suoraa lainausta perässä tms).

Aloitan ylihuomenna Yin-joogaohjaajan sekä rentoutus,-ja meditaatio-ohjaajan opinnot. Varasin opiskelupaikan jo noin vuosi sitten ja nyt se hetki on ihan käsillä. Olo on vielä melko epätodellinen, mutta hyvä. Tiedän, että olen menossa oikeaan suuntaan. Useat läheiseni ja tutut, jotkut asiakkaanikin ovat todenneet asian kerrottuani ”Toi on ihan sun juttu!”– Mä tiedän, niin se on, minustakin.

Kuitenkin joogaan liitetään myös henkisyys ja nimenomaan vääränlainen henkisyys. Mielestäni vastakkainasettelu on ikävä asia. Se, mitä jooga on minulle antanut näiden viimeisten vuosien varrella, sitä ei voi mitata millään. Se on pitänyt minut täällä. Mielen ja kehon yhteydessä, joskin ei jatkuvasti – mikä on luonnollista, mutta ainakin parantanut sitä yhteyttä valtavasti. Se on antanut minulle sanoinkuvailemattoman paljon. Kun ottaa itselleen säännöllisesti hetkiä, jolloin keskittyy sisäiseen rauhaan, läsnäoloon ja hiljentymiseen ja kääntää huomion ulkoisesta hälinästä ja suorittamisesta sisäänpäin, irtautuu sen hetkisestä elämästä ja mieli rauhoittuu.

Hengitys, meidän ankkuri, on läsnä harjoituksessa vahvasti. Teen usein Yin -harjoitteet silmät kiinni. Silloin voi vielä paremmin tuntea ja visualisoida kehon jokaisen kohdan. Vaikka mieli lähtisikin vaeltamaan (mikä on mielemme toiminnalle täysin luonnollista), voi hengityksellä ja kehotietoisuudella tuoda mielen aina takaisin siihen juuri käsillä olevaan hetkeen. Meidän yhteiskunta on hyvin vahvasti suorituskeskeinen, Yang; eli dynaamisempi, voimaakkaampi, vauhdikkaampi, hektisempi. Varsinkin herkemmät ihmiset kaipaavat vastapainoa palautuakseen ja jaksaakseen arjessa. Joskin sitä tarvitsevat ihan kaikki.

Olen kokenut, että joogan avulla, sitä säännöllisesti harrastettuani olen onnistunut inspiroitumaan uudelleen elämästä, löytämään uudestaan yhteyden omaan viisauteen ja voimaan, ylipäänsä voimaantumaan ja arvostamaan itseään. Pysähtymään täysin itsen äärelle. Jooga palvelee niin vahvasti henkistä hyvinvointiani mutta myös fyysistä.

Yin -jooga on kuitenkin hyvin tuore, vasta 1980-luvulla taolaisuudesta, perinteisestä joogasta, kiinalaisesta lääketieteestä sekä aasialaisista kamppailulajeista syntynyt joogamuoto (vaikkakin jooga on ollut olemassa jo 1300- ja 1400 -luvuilla). Yin-joogaa on kuvattu uudeksi, mutta silti ikivanhaksi. Yin -joogan kantaisänä pidettävä Kung Fu -mestari Paul Grilley on tehnyt huomattavasti töitä tämän joogamuodon tunnetuksi (ja suosituksi) tekemisen puolesta, mutta hän ei kuitenkaan ole keksinyt sitä. Grilley on tehnyt enemmän, kuin kukaan muu Yin -joogan opetusten levittämiseksi länsimaissa, mutta harjoituksen alkuperä juontaa kauas tuhansien vuosien taakse.

Yin -joogaan sulautuu saumattomasti yhdistelmä taolaista viisautta, perinteistä kiinalaista lääketiedettä sekä zeniläistä tyyneyttä ja buddhalaista lempeyttä. Meditatiivinen rauha ja mindfulnessin hyväksyvä, tietoinen läsnäolo on vahvasti Yin -joogassa läsnä. Yin -jooga on taolaisen filosofian läsnäolosta ja buddhalaisen ajattelutavan lempeydestä huolimatta täysin uskontovapaata. Samoin kuin muutkin joogasuuntaukset sekä meditaatio-harjoitus.

Kun kuuntelee itseään, tekee valintoja itsestä, syvältä omasta intuitiosta käsin, ei voi olla väärässä. Myös omat sisäiset äänet on helpompi tunnistaa, kun pysähtyy. Minulle jooga ei sulje pois esimerkiksi sitä, ettenkö voisi uskoa Jumalaan. Kaikenlainen hiljentyminen tai vaikkapa kirkossa käyminen voivat silti olla omassa elämässä, arjessa tai olemassa, vaikka harrastaisin joogaa. Mielestäni tärkeintä on tehdä nimenomaan asioita, jotka resonoivat itselle.

Ja aina, kun joogaharjoitus päätetään, kukin kiittää universumia, itseään, läheisiään, ympärillä olevia kanssajoogeja, luontoa, äitimaata, Jumalaa. Mitä se kullekin sitten onkaan. Jooga tai meditointi ei sulje mitään pois. Se on ennen kaikkea läsnäoloa. Se ei tuomitse. Se ei kerro oikeaa ja väärää. Ei ole oikeaa ja väärää. Sinä saat olla juuri sinä valoine ja varjoinesi.

Koen kuitenkin, että monesta uskonnosta käsin katsottuna jooga on syntiä. Joogaa kuitenkin suositellaan esimerkiksi sairaalassa traumaperäisen stressihäiriön hoidossa ja meditaatiostakin muistan lukeneeni sen, miten se muokkaa / parantaa aivojen etulohkoa traumoista (Bessel Van Del Kolk – Jäljet kehossa). Mielellä on mahdollisuus ihmeisiin. Siksi välillä hämmennyn, miten syyttävä sormi osoittaa, että olisi itse jotenkin huonolla tiellä. Enhän minäkään tuomitse ketään muita? Enkä koe, että minun Jumalani olisi sellainen, joka tuomitsee ketään.

Mielipiteitä, ajatuksia ja ennakkoluuloja mahtuu tähän maailmaan. Toivoisin kuitenkin, että minä saisin kulkea rauhassa valitsemallani tiellä, koska se minua parhaiten palvelee. Ja sitä toivon kaikille.

Rakkautta, ymmärrystä, avarakatseisuutta ja enemmän ennakkoluulottomuutta toivoen,

Miia